Siirry pääsisältöön

Kevään 2014 kirjat (...ja vähän syksynkin)

Ahkerimmat bloggaajat ovat listanneet tänä keväänä ilmestyviä uutuuskirjoja jo viime vuoden puolella, mutta itse ehdin selailla kustantamojen katalogeja vasta nyt. Tammikuukin on kohta ohi, ja muutama kiinnostava uutuus on jo ehtinyt tämän vuoden puolella ilmestyä. Listaan kuitenkin vielä itseäni eniten kiinnostavat kevään uutuudet, lähinnä muistinvirkistykseksi itselleni. :)

Atena
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. 2/2014. Novellikokoelma vinksahtaneista äideistä ja tyttäristä. /luettu!

Avain
Aino-Maria Savolainen & Katja Jalkanen: Linnasta Humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa. 5/2014. Tuttujen bloggaajien Kirjakantti-tapahtuman Kaikkien aikojen parhaat kirjat -äänestyksen pohjalta koottu teos. 

Bazar
John Boyne: Leijuva poika. 4/2014. Vannon säännöllisin väliajoin tutustuvani John Boynen tuotantoon. Niin myös nyt. Leijuva poika on lapsille ja aikuisillekin (!) suunnattu romaani pojasta, joka on hieman erilainen... /luettu!

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja. 1/2014. Leningradin piirityksestä kertovasta kirjasta löytyy arvio jo ainakin Leena Lumin blogista.

Faros
Horace Walpole: Otranton linna. Goottilainen kauhuromaaniklassikko vuodelta 1764.

Gummerus
NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet. 1/2014. Tätä kirjaa ovat kehuneet jo ainakin Katja ja Maija. /luettu!

Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken. 3/2014. DDR:n hajoamisen aikaan ajoittuva epätavallinen rakkaustarina.

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää. 3/2014. Upean Ei saa katsoa aurinkoon -romaanin kirjoittajan uusin.

Into
Andrea Levy: Pitkä laulu. 2/2014. Luin tämän alkukielellä vuonna 2010 ja rakastuin kirjaan välittömästi. Jo silloin harmittelin, ettei Andrea Levyn kirjoja ole suomennettu. Nyt tähän on onneksi tulossa muutos! :) Romaani sijoittuu 1800-luvun Jamaikaan, plantaasiorjien maailmaan. Huikea, koskettava ja mieleenpainuva teos (vaikka lukemisesta on yli kolme vuotta aikaa, muistan edelleen eräitä kohtauksia kirjasta hyvin selvästi!). Suomennokseen haluaisin tutustua myös siksi, että kiinnostaa nähdä, miten suomentaja on selviytynyt romaanin dialogissa käytetyn, englantiin perustuvan kreolikielen kääntämisestä.

Minerva
Yann Martel: Beatrice ja Vergilius. 3/2014. Piin elämästä ehti kulua noin 10 vuotta ennen kuin Martel julkaisi seuraavan romaaninsa. Beatrice ja Vergilius ei tosin ole saanut mitään loistoarvioita ulkomaisissa kirjablogeissa, mutta ehkä kirjailijaan kohdistuu turhan korkeat odotukset... /luettu!

Otava
Granta 2: Outo. 2/2014. Viime vuonna ilmestynyttä ensimmäistä suomenkielistä Grantaa olen ehtinyt vain selailla, ja tähänkin on pakko tutustua - vaikka sitten vain selaillen! ;)

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2. 1/2014. Tämä on jo päässyt yöpöydälleni ja tästä on luettu valikoituja kohtia ääneen puolisolle (niille on sitten hihitelty yhdessä). :) Taaperoajan selviytymisopas sopii kuin nakutettu nykyiseen elämäntilanteeseen. /luettu!

Sammakko
David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä. 5/2014. Tätä odotan ehkä eniten kevään kirjauutuuksista. Itä-Intian kauppakomppanian mukana Japaniin 1800-luvulla matkustava hollantilaismies, Jacob de Zoet, kohtaa muusta maailmasta eristäytyneessä maassa kiehtovan naisen.

Savukeidas
Ann Radcliffe: Udolpho. Tämä on vähän erikoisempi tapaus. Alkukielinen The Mysteries of Udolpho (1794!) on sen vuoksi tuttu nimi, että Jane Austenin Northanger Abbey -romaanissa päähenkilö lukee Radcliffen kummitustarinaa innoissaan ystävättärensä kanssa ja keksii sen innoittamana kaikenlaisia goottilaisia kauhukuvitelmia päässään. :)

Siltala
Eleanor Catton: Valontuojat. 5/2014. Kaikkien aikojen nuorimman Booker-palkinnon voittajan romaani.

Tammi
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta. 4/2014. "Kadonnut tyttö, myyttinen Amerikka ja kaksi kirjailijaa." Sveitsiläiskirjailijan bestseller kuulosti kuvauksen perusteella kiinnostavalta.

Toni Morrison: Koti. 1/2014. Kertomus Korean sodan veteraanista on luettu jo bleuen ja Jarkon blogeissa.

Parinoush Saniee: Kohtalon kirja. 3/2014. Iranilaisnaisen ensimmäinen maan sensuurin läpäissyt romaani. /luettu!

Lopuksi vielä pikakatsaus muutamaan mielenkiintoiseen englanninkieliseen romaaniin, joita ilmestyy nyt keväällä tai vasta syksymmällä. Nämä kirjailijat ovat varmasti tuttuja Suomessakin (suomennoksia siis odotellessa...):

Emma Donoghue: Frog Music. (4/2014. Little, Brown & co.) Huoneen (eli Roomin) kirjoittajan uusin romaani on 1870-luvun San Franciscoon sijoittuva murhamysteeri.

Damon Galgut: Arctic Summer. (3/2014. Atlantic Books) Romaani E. M. Forsterin ensimmäisestä matkasta Intiaan vuonna 1912. Galgutin edellinen teos, Vieraassa huoneessa (In a Strange Room) oli mykistävän hieno. Suosittelen sitä erityisesti Ian McEwanin tyylistä pitäville. :)

Sue Monk Kidd: The Invention of Wings. (1/2014. Viking) 1800-luvulle sijoittuvassa historiallisessa romaanissa Sarah saa 11-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi orjan, 10-vuotiaan Handfulin.

Haruki Murakami: Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage. (8/2014. Random House) Mukamilta tulee jälleen uutta huikean 1Q84:n jälkeen! Toivottavasti uuden romaanin sisältö on yhtä salaperäinen ja hauska kuin sen nimi. Mikähän tuo olisi suomeksi? "Väritön Tsukuru Tazaki ja hänen vaellusvuotensa"?! Mutta haa, googlettelu paljastaa, että nimi saattaa olla viittaus Franz Lisztin pianosävellykseen nimeltä "Pyhiinvaellusvuodet" - voisin hyvin kuvitella tuon ainakin Murakamin musiikkiviittaukset tuntien... Ja, ohoh! Meinasin pudota juuri tuoliltani, kun lunttasin Wikipediasta kirjan tietoja: romaani sijoittuu osittain Suomeen! En halua etsiä juonipaljastuksia, mutta sen verran Wikipedia kertoo, että kirjan päähenkilö Tsukuru Tazaki matkustaa ympäri Japania ja Suomea ja että yhden kirjan henkilön nimi on Eri Kurono Haatainen! :D /luettu!

Colm Tóibín: Nora Webster. (10/2014. Penguin) Kahden pojan leskeksi jäänyt äiti yrittää saada elämänsä hallintaan 1960-luvun Irlannissa.

Sarah Waters: The Paying Guests. (syksy 2014. Virago) Romaani sijoittuu Lontooseen vuonna 1922, toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.

Tulipa näitä lopulta pitkä lista, huh! Mutta onneksi hyvät kirjat eivät lukemalla lopu. :)

Kommentit

  1. Vau, Walpolea ja Radcliffea suomeksi samana vuonna! Otranton linnan olen jo lukenut englanniksi, ja se on todella hauska, vaikka gotiikan tapaan ehkä tahattomasti :D Watersin uusinkin olisi kiva lukea, ainakin tapahtumaympäristö ja -aika vaikuttavat mielenkiintoisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kiva, että kaksi eri kustantamoa on samana vuonna tarttunut goottiklassikoihin. :)

      Poista
  2. Murakamin uusin julkaistaan suomeksi nimellä Värittömän miehen vaellusvuodet, ja se on ensimmäinen suoraan japanista suomennettava Murakami! Julkaisupäivästä ei ole vielä tietoa, mutta tänä vuonna pitäisi tulla. Onpa jänskää, että kirjassa käydään Suomessakin.

    Muista listaamistasi odotan eniten Tóibínia. Esim. Andrea Levy kiinnostaa myös – ostin hänen kirjansa Never Far from Nowhere kirppikseltä jollain pikkukolikolla monta vuotta sitten, mutta ei ole vielä tullut luettua.

    Kevään ykkösuutuus minun on aika helppo valita: siskoni esikoisromaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :) Aivan mahtavaa, että Murakamia käännetään vihdoin suoraan japanista suomeen ilman englanninkielistä versiota siellä välissä (vaikka Murakamin enkkukäännöksetkin ovat laadukasta tavaraa!).

      Andrea Levyyn kannattaa kyllä tutustua. Never Far from Nowhere odottaa minullakin vielä lukupinossa.

      Onneksi olkoon siskollesi esikoisromaanin johdosta. Täytyypä pistää senkin nimi korvan taakse. :)

      Poista
  3. Olipa ihanaa lukea noista uusista englanniksi ilmestyvistä. Toivottavasti suomennetaan!
    Ainakin Sue Monk Kidd, Haruki Murakami, Colm Tóibín ja Sarah Waters kiinnostavat kamalasti. Pakko lukea, jos suomennetaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin ja toivoisin, että Kidd, Murakami, Tóibín ja Waters suomennetaan - ainakin jossain vaiheessa! Minä olen niin kärsimätön ainakin Murakamin ja Watersin suhteen, että yritän varmaan saada alkukieliset teokset käsiini ennen sitä. :)

      Poista
  4. Uusi David Mitchell tulossa - hyvä tietää! Cattoniakin odottelen jonkinlaisella mielenkiinnolla. Minullakin on Boyne tutustumis-listalla, niin paljon hyviä kommentteja olen kuullut, että on alkanut kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boyne on ollut minullakin luettavien listalla jo varmaan vuosia, mutta vielä en ole herran teoksiin tutustunut, vaikka häneltä ilmestyy vuosi toisensa jälkeen yhä uusia mielenkiintoisen kuuloisia kirjoja. :)

      Poista
  5. Kääk miten paljon kiinnostavalta kuulostavia kirjoja! En ole vielä ehtinyt ollenkaan selailla kustantajien katalogeja, joten olen kevään kirjojen suhteen täysin blogikollegojen listojen varassa;) Näistä sinun listaamistasi jäi kiinnostamaan varsinkin goottilainen kauhuklassikko - esimerkiksi Valkopukuinen nainen oli ihan mielettömän hyvä jännäri! Tältä odottaisin jotain samantyyppistä hienostunutta jännitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin selailen muiden bloggaajien listoja innoissani. Niistä saattaa joskus pistää silmään jokin, jota ei kustantamojen sivuilta jää mieleen. :)
      Valkopukuista naista en ole lukenut, mutta olen kyllä kuullut siitä paljon kehuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude