Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Sitä elää hetkiä, saaria joista ei johda siltoja toisiin saariin. Sitä unohtaa, että teot voivat palata eivätkä todellakaan niin kuin kirjekyyhkyt vaan pikemminkin niin kuin heiluriovet, suoraan päin naamaa.

Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta oli yksi viime vuoden odotetuimmista kirjauutuuksista - siis ainakin minulle henkilökohtaisesti. Edellisestä Nousiaisen romaanista (Arvaa ketä ajattelen) on ehtinyt kulua jo kuusi vuotta, mikä on kirjailijan kärsimättömälle fanille (eli minulle) suhteettoman pitkä aika odottaa. Jotain uutta ja erilaista olikin näin vuosien jälkeen luvassa: siinä missä Arvaa ketä ajattelen oli villiä ja värikästä kielikuvien leikkiä, Kirkkaat päivä ja ilta on selkeästi seesteisempi, kypsempi ja romaanimaisempi romaani.

Kirkkaat päivä ja ilta on jotenkin rohkean vanhanaikainen ja tunteellinen. Romaanista puuttuu täysin nykyromaaneissa suosittu kyyninen ja ironinen näkökulma maailmaan: tässä kirjassa rakkaus ei ole kärsinyt inflaatiota. Vaikka kirjassa hypellään ajassa kymmeniä vuosia eteen- ja taaksepäin, nykyajasta 1930-luvun loppupuolelle, romaani onnistuu välttämään teennäisen, kikkailevan aikamatkailufiiliksen.

1930-luvulle sijoittuvat jaksot ovat kuin suoraan mustavalkoisesta Suomi-filmistä: nuori, innokas opettajatar, Iida, saapuu pieneen kyläkouluun, jonka entinen opettaja on jäämässä eläkkeelle. Eräänä heinäkuisena päivänä Iidaa puree kyy, ja hän lähtee polkemaan rämisevällä pyörällään vinhaa vauhtia apteekkiin. Matkalla, sillalla, hän kohtaa vieraan miehen. Rakkautta ensisilmäyksellä, tietenkin.

Välillä juoni tuntuukin imelän romanttiselta. Maalaisromantiikkaa romaanissa viliseekin seurojentalon rahisevasta gramofonista emalisiin teepannuihin ja hellanringillä paistettuihin perunoihin. Tässä Nousiainen on mestari: yksityiskohtien esiin nostamisessa, tunnelman luomisessa pienten, mitättömiltä tuntuvien havaintojen kautta. Mennyttä aikaa kuvataan romaanissa hellän nostalgisesti.

Kaikki ei tietenkään ole pelkkää romantiikkaa ja maalaisidylliä. Sota luo varjon kylän elämään ja vaikuttaa kaikkiin. Joulu keskellä sotaa ei tunnu joululta, mutta silti on mentävä eteenpäin:

Iida ikävöi Eliasta, Varpu ikävöi Kaarloa, kaikki ikävöivät ja pelkäsivät mutta käyttäytyivät silti kuin pelko olisi pienenpieni, sellainen joka mahtuisi korurasiaan tai tupakka-askiin, kuoriaisena seinänrakoon. Olisi pujotettavissa takinsaumaan kuin nappi reiästä, piilottelisi siellä.

Kuluu vuosikymmeniä, kunnes Edla, Iidan sisko, tapaa eräänä päivänä sattumalta nuoren Viljamin, jolle alkaa kertoa elämäntarinaansa. Menneisyyden salaisuudet paljastuvat, mutta samalla herää uusia kysymyksiä. Romaanin viimeisiä sivuja lukee melkein henkeä pidätellen.

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta. Siltala. 2013. 125 sivua.

Siltala: Kirkkaat päivä ja ilta
Siltala: Inka Nousiainen
Kiiltomato: "Kohtaamisia ja kosketuksia"

Kommentit

  1. Tämä oli viime vuoden parhaita kotimaisia minulle. Minä en kokenut rakkaustarinaa erityisen romanttiseksi, vaan pikemminkin villiksi, pakottavaksi vetovoimaksi. Erityisesti vanha aika oli kerrottu hienosti. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa yltää minullakin viime vuonna ilmestyneiden kotimaisten romaanien parhaimmistoon. :)

      Poista
  2. Minulla oli tämä jo kerran lainassa, mutta sitten joku muukin mitä ilmeisemmin halusi lukea tämän. Eli en ehtinytkään. Kyllä tämä täytyy lukea, jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Minä rakastin tätä kirjaa. Luin kirjaa loppukesän hivelevän kauniina päivinä laiturilla ja nautin elämästä ja tarinasta ja tunnelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä täydellinen kesäkirja laiturille. :)

      Poista
  4. Minunkin mielestäni tämä oli yksi viime vuoden parhaista kotimaisista uutuuksista. Ja totta tosiaan, tässä ei ollut kyynisyyden häivääkään eikä turhaa kikkailua. Ei mitenkään seesteistä eikä helppoa elämää, mutta jotenkin kauniisti ja seesteisesti kuvattua kuitenkin.

    Me käsitellään tätä huomenna lukupiirissä. Kiinnostavaa kuulla, mitä piiriläiset kirjasta sanovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti hyvä lukupiirikirja, joka herättää keskustelua. Olisipa kiva olla paikalla itsekin keskustelemassa! :)

      Poista
  5. Minä tulin tästä kirjasta surulliseksi ja ärtyneeksi. Pidin kyllä siitä, miten tarina kerrottiin, mutta en siitä, mitä siinä kerrottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä mitenkään onnellinen kirja ollut, mutta silti kauniisti kirjoitettu. Minäkään en muista, milloin viimeksi kirjan loppuratkaisu olisi herättänyt niin paljon tunteita - tai nimenomaan surua - mutta ehkä juuri tuo lopun vaikuttavuus teki kirjasta niin hyvän.

      Poista
  6. Täällähän on tehty talviuudistus ulkoasuun, hienolta näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! Tajusin vasta nyt, kun kunnon pakkaset iskivät, että vihreälehtinen blogi eli vielä kesämaailmassa... ;)

      Poista
  7. Kirjoitit kauniisti ja ihan kirjan henkeen. <3 Minustakin tämä oli ihastuttava kirja, vastedes aion kyllä lukea enemmänkin Nousiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivottavasti Nousiainen jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti. Arvaa ketä ajattelen on myös lukemisen arvoinen, jos kirjailijan vanhempi tuotanto kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...