Susan Sellers: Vanessa ja Virginia

Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisit täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa. Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessään. 

Näin kirjoittaa Vanessa Bell siskolleen Virginia Woolfille Susan Sellersin fiktiivisessä (vaikka toki todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuvassa) romaanissa.

Virginia Woolf kiehtoo ja kiinnostaa minua suunnattomasti. Tunnustan (vähän häpeillen), että kiinnostus kohdistuu ehkä ennemmin häneen ihmisenä kuin hänen tuotantoonsa. Toki olen muutaman kirjan häneltä lukenut (Mrs. Dalloway oli lumoava!), mutta täytyy myöntää, että Woolfin teokset ovat minulle liian vaikeasti lähestyttäviä. Ihailen lukiessani niiden nerokkuutta ja tunnen olevani jonkin Suuren äärellä, mutta en aivan saa siitä otetta.

Woolf itse on tuskin sen helpompi ymmärtää kuin hänen kirjansakaan, mutta ehkä juuri tuo arvoituksellisuus kiehtoo kaikista eniten. Se on varmaankin kiehtonut myös professori Susan Sellersia, joka on paitsi tutkinut Virginia Woolfia työkseen, myös kirjoittanut fiktiivisen romaanin Woolfista tämän siskon, Vanessan, näkökulmasta.

Vaikka Virginia on romaanin kohde (minäkertoja Vanessa osoittaa tekstinsä Virginialle), Vanessa ja Virginia kertoo enemmän Vanessasta kuin Virginiasta (toisin kuin takakansi antaa ymmärtää!). Romaanissa ei pureuduta Virginian kirjoittamisprosessiin, tuotantoon, kirjailijapiireihin, rakkaussuhteisiin tai mielenterveyteen kovin tarkasti. Virginia on Vanessalle ensisijaisesti pikkusisko, vähän erikoinen ja ärsyttäväkin, mutta rakas ja läheinen.

Vanessa ja Virginia koostuu yksittäisistä muistikuvien katkelmista ja kohtauksista, jotka ovat kuin värikkäitä miniatyyrimaalauksia sisarusten elämän varrelta. Vanessa kääntää muistin kaleidoskooppia ja näkee muotojen siirtyvän ja hajoavan... Moniin muistoihin liittyy jokin väri tai maalaus: sillä välin, kun Virginia niittää mainetta kirjailijana, Vanessa yrittää luoda uraa taidemaalarina. Virginian lupaavaa uraa varjostaa kuitenkin masennus ja ahdistus, joka silloin tällöin nostaa päätään. Vanessa taas joutuu tasapainottelemaan maalaamisen ja perhe-elämän välillä. Rakkautta, taidetta, ihmissuhdekiemuroita ja surua ei tästä romaanista puutu.

Romaanissa - ja epäilemättä myös tosielämässä - Vanessa ja Virginia sekä rakastivat toisiaan syvästi että kilpailivat keskenään raivokkaasti - kuten sisarukset ovat aikojen alusta tehneet. Vaikka he olivat läheisiä, heillä oli yllättävän erilaiset elämänarvot. Siinä missä kirjoittaminen tuntui olevan (ainakin Sellersin tulkinnan perusteella) Virginian elämän tärkein prioriteetti, Vanessa oli valmis kompromisseihin luovuuden, perhesuhteiden ja henkilökohtaisen onnen suhteen. Hän tuntee vastuuta muista, eikä pysty omistautumaan yhtä "itsekkäästi" pelkälle taiteelle:

Olen kuin laivan kapteeni, jonka on yksin kannettava kaikkien tekojensa seuraukset. Joskus kun makaan illalla vuoteessa, tuntuu kuin kuulisin kaikkien niiden yhteen kietoutuvan hengityksen, jotka ovat minusta riippuvaisia. Minun on purjehdittava laivani kohti turvaa.

Välillä Vanessa onkin kateellinen Virginian lahjakkuudesta ja mahdollisuudesta heittäytyä luovalle uralle:

Minulla on äkillinen, tuskallinen mielikuva sinusta menestyvänä kirjailijana, kysyttynä ja juhlittuna, samalla kun omat maalaukseni jäävät huomiotta. Tunnen itseni poissuljetuksi ja toissijaiseksi.

Lukija tietää, että Vanessan pelko kävi ainakin jossain määrin toteen tosielämässä. Virginia Woolfista tuli menestyvä kirjailija, jonka teokset ovat saavuttaneet eräänlaisen klassikkoaseman. Vanessa Bellin nimi ei ole yhtä tunnettu. Mutta jos Vanessa joutuikin elämään sisarensa varjossa, niin ei Virginiankaan elämä helppoa ollut. Tarina ei pääty onnellisesti, kuten kaikki varmasti tietävät...

Vanessa ja Virginia on yksi parhaista fiktiivisistä elämäkerroista (siksi kai tämän voisi luokitella), joita olen lukenut. Kaunis suomennos on Soili Takkalan käsialaa. Itse tarina on värikäs ja elämänmakuinen. Tyyli on välillä syvällisen pohdiskeleva, välillä arkisen raikas. Sellers on jotenkin onnistunut sekä kirjoittamaan että "maalaamaan" sisaruskaksikon esiin kirjan sivuilla; niin selvästi pystyin kuvittelemaan heidät mielessäni.

Bongasin romaanin alun perin blogeista, joissa sitä on luettu ahkerasti: mm. Salla, Maria/Sinisen linnan kirjasto, Minna, Leena Lumi, essielina/Sabinan knalli, Jaana, Anneli ja Jonna/Kirjakaapin kummitus ovat lukeneet kirjan.

Susan Sellers: Vanessa ja Virginia. Into. 2013. 244 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Vanessa and Virginia
Suomentaja: Soili Takkala

Into: Vanessa ja Virginia
Kiiltomato: "Kirje kuolleelle sisarelle"
Kirjavinkit: "Vanessa ja Virginia"