Linnut ja meret sijoittuu Hongkongiin vuosiin 1995 - 1996, juuri ennen kuin entinen Britannian siirtomaa luovutettiin Kiinalle. Kirjan alussa tarinan keskiössä ovat nuoret Katie ja Simon, jotka ovat juuri menneet naimisiin. Katien suku ei hyväksy suhdetta, ja pariskunta joutuu kumpikin tahollaan tekemään puoli-ilmaiseksi töitä Katien vaikutusvaltaisille sukulaisille, jotka "hyvää hyvyyttään" järjestävät nuorelle parille asunnon. Kun pariskunta saa kuulla, että Katien setä aikoo ottaa heille syntyneen pojan väkisin ottolapsekseen, he päättävät paeta Hongkongista Kiinaan.
Sitten hypätään ajassa taaksepäin erään vietnamilaisen pakolaisperheen vaiheisiin. Mies joutuu eroon vaimostaan ja lapsestaan ja hänet viedään jonkinlaiseen vankisairaalaan, jossa hänelle tehdään omituisia leikkauksia ja lääkitään toimintakyvyttömäksi. Epätietoisuus perheen kohtalosta raastaa miestä vuosikausien ajan, ja hän yrittää keksiä keinon päästä pakoon.
Vietnamilaismiehen ja Katien ja Simonin tiet tietenkin kohtaavat hurjalla tavalla.
Teoksen kolmannessa osassa siirrytään jälleen ajassa taaksepäin, vuoteen 1995, jolloin Katie ja Simon tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Kumpikin jaksaa yhä uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka köyhyys ja olemattomat mahdollisuudet edetä elämässä tuntuvat välillä musertavilta.
Luin tämän teoksen Näkymättömien käsien tapaan yhdeltä istumalta. Joku saattaisi pitää Tietäväisen piirrostyyliä epäselvänä, liian tummana ja suttuisena, mutta minusta tyyli kävi teoksen synkkään tunnelmaan täydellisesti. Likaiset kadut ja karut aaltopeltikatot on väritetty samoin mustan, siniharmaan ja seepian sävyin kuin kuvituksessa vilahtelevat neonkyltit, mangahahmot sun muut kulutus- ja populaarikulttuuria edustavat yksityiskohdat.
Tietäväinen osaa myös leikitellä näkökulmilla. Maailman tiheimmin asutun suurkaupungin köyhimmät korttelit on kuvattu taitavasti, välillä kauempaa katsoen, välillä jotain yksityiskohtaa korostaen. Lukijaa pääsee aivan kuin tarkentamaan lähelle ja kauas. Välillä henkilöitä ja tapahtumia taas kurkistellaan jonkin nurkan takaa tai roskakasan kupeesta. Tietäväinen luottaa kuviin enemmän kuin sanoihin; usein sarjakuvaruudussa on vaikkapa vain henkilön kasvot, toisinaan pelkät silmät - ja niiden ilme kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.
Linnut ja meret teki melkoisen vaikutuksen. Äärimmäisestä kurjuudesta, epäoikeudenmukaisesta maailmasta ja ihmisten julmuudesta lajitovereitaan kohtaan kertova teos sisältää samoja teemoja kuin Näkymättömät kädet: pakolaisuus/siirtolaisuus, hajonnut perhe, pienen ihmisen avuttomuus ja epätoivo jonkin suuremman voiman (raha, mielivaltaiset viranomaiset, suku, politiikka, laki...) edessä. Taistelu paremman elämän tai ylipäänsä elämän puolesta vaikuttaa toisinaan toivottomalta, ja teos onkin jollain tavalla masentavampi ja lohduttomampi kuin Näkymättömät kädet. Melkein jo liian surkea. Mutta silti... Toivon pilkahdus. Rakkautta. Pienten ihmisten suurta onnea. Sitäkin löytyy, kaikesta huolimatta.
Sarjakuvan ovat lukeneet myös Linnea, Norkku ja Maisie, mutta kovin paljon tätä ei ole blogimaailmassa ilmeisesti luettu (?), vaikka Näkymättömät kädet ja Vain pahaa unta ovat tehneet Tietäväisestä kenties yhden tunnetuimmista suomalaisista sarjakuvataiteilijoista.
Ville Tietäväinen: Linnut ja meret. Tammi. 2003. 117 sivua.
Kirja.fi: Ville Tietäväinen
Kvaak.fi: Linnut ja meret
Kommentit
Lähetä kommentti