Siirry pääsisältöön

Ville Tietäväinen: Linnut ja meret

Ville Tietäväisen sarjakuvateos Linnut ja meret on julkaistu vuonna 2003, kahdeksan vuotta ennen Tietäväisen upeaa Näkymättömät kädet -teosta, joka on kahminut vaikka mitä palkintoja ja syystäkin.

Linnut ja meret sijoittuu Hongkongiin vuosiin 1995 - 1996, juuri ennen kuin entinen Britannian siirtomaa luovutettiin Kiinalle. Kirjan alussa tarinan keskiössä ovat nuoret Katie ja Simon, jotka ovat juuri menneet naimisiin. Katien suku ei hyväksy suhdetta, ja pariskunta joutuu kumpikin tahollaan tekemään puoli-ilmaiseksi töitä Katien vaikutusvaltaisille sukulaisille, jotka "hyvää hyvyyttään" järjestävät nuorelle parille asunnon. Kun pariskunta saa kuulla, että Katien setä aikoo ottaa heille syntyneen pojan väkisin ottolapsekseen, he päättävät paeta Hongkongista Kiinaan.

Sitten hypätään ajassa taaksepäin erään vietnamilaisen pakolaisperheen vaiheisiin. Mies joutuu eroon vaimostaan ja lapsestaan ja hänet viedään jonkinlaiseen vankisairaalaan, jossa hänelle tehdään omituisia leikkauksia ja lääkitään toimintakyvyttömäksi. Epätietoisuus perheen kohtalosta raastaa miestä vuosikausien ajan, ja hän yrittää keksiä keinon päästä pakoon.

Vietnamilaismiehen ja Katien ja Simonin tiet tietenkin kohtaavat hurjalla tavalla.

Teoksen kolmannessa osassa siirrytään jälleen ajassa taaksepäin, vuoteen 1995, jolloin Katie ja Simon tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Kumpikin jaksaa yhä uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka köyhyys ja olemattomat mahdollisuudet edetä elämässä tuntuvat välillä musertavilta.

Luin tämän teoksen Näkymättömien käsien tapaan yhdeltä istumalta. Joku saattaisi pitää Tietäväisen piirrostyyliä epäselvänä, liian tummana ja suttuisena, mutta minusta tyyli kävi teoksen synkkään tunnelmaan täydellisesti. Likaiset kadut ja karut aaltopeltikatot on väritetty samoin mustan, siniharmaan ja seepian sävyin kuin kuvituksessa vilahtelevat neonkyltit, mangahahmot sun muut kulutus- ja populaarikulttuuria edustavat yksityiskohdat.

Tietäväinen osaa myös leikitellä näkökulmilla. Maailman tiheimmin asutun suurkaupungin köyhimmät korttelit on kuvattu taitavasti, välillä kauempaa katsoen, välillä jotain yksityiskohtaa korostaen. Lukijaa pääsee aivan kuin tarkentamaan lähelle ja kauas. Välillä henkilöitä ja tapahtumia taas kurkistellaan jonkin nurkan takaa tai roskakasan kupeesta. Tietäväinen luottaa kuviin enemmän kuin sanoihin; usein sarjakuvaruudussa on vaikkapa vain henkilön kasvot, toisinaan pelkät silmät - ja niiden ilme kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Linnut ja meret teki melkoisen vaikutuksen. Äärimmäisestä kurjuudesta, epäoikeudenmukaisesta maailmasta ja ihmisten julmuudesta lajitovereitaan kohtaan kertova teos sisältää samoja teemoja kuin Näkymättömät kädet: pakolaisuus/siirtolaisuus, hajonnut perhe, pienen ihmisen avuttomuus ja epätoivo jonkin suuremman voiman (raha, mielivaltaiset viranomaiset, suku, politiikka, laki...) edessä. Taistelu paremman elämän tai ylipäänsä elämän puolesta vaikuttaa toisinaan toivottomalta, ja teos onkin jollain tavalla masentavampi ja lohduttomampi kuin Näkymättömät kädet. Melkein jo liian surkea. Mutta silti... Toivon pilkahdus. Rakkautta. Pienten ihmisten suurta onnea. Sitäkin löytyy, kaikesta huolimatta.

Sarjakuvan ovat lukeneet myös Linnea, Norkku ja Maisie, mutta kovin paljon tätä ei ole blogimaailmassa ilmeisesti luettu (?), vaikka Näkymättömät kädet ja Vain pahaa unta ovat tehneet Tietäväisestä kenties yhden tunnetuimmista suomalaisista sarjakuvataiteilijoista.

Ville Tietäväinen: Linnut ja meret. Tammi. 2003. 117 sivua.

Kirja.fi: Ville Tietäväinen
Kvaak.fi: Linnut ja meret

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi