Kesäkuussa työjutut tuntuivat vievän jokaisen liikenevän minuutin vuorokaudesta, joten lukemiselle ja varsinkin bloggaamiselle jäi aivan liian vähän aikaa. Kesälukumaratonin aikana ehdin sentään lukea reilut kolme kirjaa, eli puolet kuukauden lukusaldosta.
Kesäkuun luetut:
Adolfo Bioy Casares: Morelin keksintö
William Shakespeare: Cymbeline
Joel Haahtela: Katoamispiste
Raija Siekkinen: Se tapahtui täällä
J. M. Coetzee: Michael K:n elämä
Gabriel García Márquez: Mamá Granden hautajaiset
Luin siis (ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni) argentiinalaisen kirjailijan kirjoittaman romaanin, Morelin keksinnön, joka onnistui olemaan yhtaikaa sekä mitäänsanomaton että ajatuksia herättävä. Kuukauden kohokohtia olivat ehdottomasti Haahtelan, Siekkisen ja (edellisistä täysin poikkeavan) Coetzeen kirjat, jotka ahmin maratonin aikana enkä ole vieläkään onnistunut purkamaan vaikutelmiani sanoiksi. Márquezin tarinakokoelma oli edellisiin verrattuna pirstaleinen ja sekava, mutta sellainenhan Márquez on (Sadan vuoden yksinäisyys ei ollut minun juttuni; luin sen joskus teini-iässä).
Kesken on yhä Ali Smithin Oli kerran kello nolla, joka hieman kärsii siitä, että luen sitä pienissä pätkissä. Kun tartun kirjaan uudestaan, menee aina hetki ennen kuin muistan kaikki kymmenet henkilöhahmot ja sen, missä takaumassa nyt oltiinkaan menossa. Lukupinossa odottaa tällä hetkellä Cormac McCarthyn Tie ("ei tätä kannata lukea, masennut vain" - kirjoittaa eräs kirjaston työntekijä kirjasuosituksessaan, mikä sai minut lainaamaan kirjan!) ja Ursula K. Le Guinin The Left Hand of Darkness. Molemmat kuuluvat sarjaan 'Nämä On Pitänyt Lukea Jo Kauan, Mutta En Ole Saanut Aikaiseksi'.
Shakespeare-haaste on reippaan alun jälkeen jäänyt hieman unohduksiin. Tavoitteenanihan oli lukea kaikki Shakespearen komediat ja tragediat, yhteensä siis 28 näytelmää, uusina suomennoksina tämän vuoden loppuun mennessä ja blogata niistä. Tuo vaatisi sellaista 2 - 3 näytelmän kuukausitahtia, mutta olen nyt auttamattomasti aikataulusta jäljessä. Luettuna on 7 näytelmää, eli tätä vauhtia urakkaan menee ennemminkin kaksi vuotta kuin yksi. :) Mutta en ota tästä stressiä; hauskaa, jos saan edes joskus näytelmät luettua.
Vive la France! -haasteessa tavoittelen yhtä raitaa, eli vielä toinen ranskalainen kirja pitäisi lukea 1.10 mennessä. Lukupinossa odottaa ainakin Jean Echenozin Pianossa, joka kertoo ilmeisesti huippupianistista, joka pääsee kuolemansa jälkeen elämään ikuisesti... Pariisissa!
Lopuksi vielä jännä fakta: vaimoni huomasi yllättäen kirjailija Joel Haahtelan kirjoittaman artikkelin lääketieteen aikakauskirja Duodecimissä. Aiheena on Richard Wagnerin psyyke, eli kärsikö Wagner kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (Haahtelan mukaan todennäköisesti). Haahtela on tietenkin kirjoittanut artikkelin psykiatrian erikoislääkärinä, mutta mukana on myös omakohtaisia muistoja Wagnerin musiikista ja kuinka se saattaa johdattaa kuulijansa "transsin kaltaiseen musiikkihumalaan, jossa leijailen tästä kirjoituksesta päätellen vieläkin". Mielenkiintoinen juttu taiteilijoista, flow-tilasta ja maanisesta säveltäjästä. Kannattaa lukea, jos tulee vastaan! :)
Kommentit
Lähetä kommentti