keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Heidi Paajala: Leivotaan!

Ulkoasu: Markus Paajala
Olen reilun kuuden vuoden blogihistorian aikana esitellyt blogissani kokkauskirjoja tasan kaksi kertaa. Marraskuussa 2011 innostuin kausiruuasta ja kokeilin kesäkurpitsafrittataa ja syyskuussa 2013 meillä sormiruokailtiin ahkerasti ja tehtiin lämmintä kasvissalaattia. Sormiruokailusta on siirrytty kunnon aterimien käyttöön ja samalla varsinainen ruuanvalmistus ja erityisesti leipominen on alkanut kiinnostaa perheen nuorinta jäsentä.

En tosiaankaan ole itse mikään mestari keittiössä, mutta onneksi lapsen kanssa leivonnaisten ja muiden ruokien ulkonäkövaatimukset eivät ole kovin korkeat. Yhdessä sotkeminen on parasta! Ja taikinan maistelu. Ja jauhon levittely pitkin pöytiä. Ja elintarvikeväreillä leikkiminen. Ja sähkövatkaimen sekoittimien nuoleminen. :)

Etsin uusia, helppoja reseptejä kokeiltavaksi ja löysin kirjastosta Heidi Paajalan mainion kirjan Leivotaan!, jossa on enimmäkseen makeita, mutta myös muutamia suolaisia reseptejä. Kirjan alussa on lisäksi yleistietoa leivonnasta, jossa kerrotaan mm. suklaan sulattamisesta ja kananmunan vaahdottamisesta. Kustantamon mukaan kirja on "ala-asteikäisten leivontakirja", mutta kyllä tällainen lähes kolmekymppisen ja lähes 3-vuotiaan leipojan muodostama parivaljakkokin saa siitä paljon irti.

Reseptit eivät kikkaile turhia ja kaikkia työvaiheita havainnollistaa pieni kuva, jotta lukutaidotonkin pikkuleipoja (ja ehkä hieman poropeukalo vanhempi) ymmärtää, mitä seuraavaksi tehdään. Kirjasta löytyy ohjeita kaikenlaisiin perusleivonnaisiin suklaamuffineista tiikerikakkuun ja nopeisiin arkiruokiin nakkikääröistä pizzaan.

Olemme ehtineet kokeilla kolmea kirjan makeista resepteistä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, siispä...

Tytär ihastui tähän kuvaan, joten päätimme leipoa ensimmäiseksi täytettyjä pikkuleipiä
Käsin sekoittaminen on parasta
Kirjassa ohjeistettiin käyttämään pyöreää muottia. Meillä tehtiin myös sydämiä.
Vadelmahilloa väliin, keltaista kuorrutetta päälle ja runsaasti nonparelleja. Eiväthän ne samalta näytä kuin kirjassa, mutta siitä viis! Nämä hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön. :)

Seuraavaksi uskaltauduimme kokeilemaan mustikkapiirakkaa, vaikka on lähes pyhäinhäväistys valmistaa sitä muulla kuin äitini antamalla ohjeella
Taikina valmistui sähkövatkaimella melkein liian vaivattomasti. Tuunasimme ohjetta ripottelemalla mustikoiden päälle hieman kookoshiutaleita.
Tuli muuten mehevää! (mutta on se äidin resepti silti se oikea) ;)
Kolmanneksi testasimme suklaapikkuleipien ohjetta
Taikina maistui herkulliselta, mutta oli mielestämme liian tönkköä, joten lisäsimme siihen hieman kahvikermaa. :)
Rouhittu suklaa jäi juuri sopivan karkeaksi: keksien sisältä paljastui suussasulavia yllätyksiä
Paajalan kirja on siitä hyvä, että se sopii täydellisesti juuri tällaiselle kaksikolle, jolla on enemmän intoa kuin taitoa keittiössä. Yhden jauhopeukalo on keskellä kämmentä ja toisen enimmäkseen suussa, mutta näillä ohjeilla oli aika mahdotonta epäonnistua.

Paajalalta on ilmestynyt näköjään myös samantyyppiset kirjat nimeltä Kokataan! sekä tämän vuoden alussa Pikkukokin keittokirja, jota on testattu Amman perheessä. Ehkä kokeilemme niidenkin reseptejä, kunhan toivumme tästä leivonnaisähkystä. :)

Heidi Paajala: Leivotaan! : makeaa ja suolaista. Gummerus. 2010. 63 sivua.

Gummerus: Leivotaan!
Gummerus: Heidi Paajala

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Yhdessä lasten kanssa leipominen on kyllä hauskaa, joskin välillä myös vähän hermoja raastavaa kun intoa löytyy liiankin kanssa 😊

    VastaaPoista
  2. Lapsen kanssa leipominen on hauskaa, vaikka siinä onkin omat haasteensa. ;) Tuollainen selkeillä ohjekuvilla varustettu kirja olisikin oikein passeli hankinta, sillä meillä on täällä kotona myös yksi innokas kolmevee leipuri, joka varmasti tykkäisi itsekin "lukea" reseptejä.

    VastaaPoista