Kirjanurkkaus

Viivi Rintasen esikoissarjakuva-albumi Mielisairaalan kesätyttö pisti silmääni jostain Hesarin sarjakuvajutusta jokin aika sitten ja päätin hankkia teoksen käsiini. Omaelämäkerrallinen tarina kertoo Vilmasta, joka on perfektionisti, töissä laitoshuoltajana psykiatrisella osastolla ja sairastaa syömishäiriötä. Luin albumin yhdeltä istumalta. Etukäteen odotin, että se kertoisi nimenomaan siivoojan kesäpestistä mielisairaalassa, mutta lopulta pääteemaksi nousi päähenkilön oman mielen järkkyminen. Rintasen albumissa pohditaan sitä, mikä on hulluutta ja mikä sairautta. Jotkut "normaaleilta" vaikuttavat tai normaaliuden kriteerit täyttävät ihmiset voivat itse epäillä omaa mielenterveyttään ja hakeutua vapaaehtoisesti hoitoon, kun taas toiset eivät myönnä omaa hulluuttaan edes itselleen. Milloin ihminen on hullu ja milloin hänen asiansa vain ovat hullusti? Milloin poikkeavaan käytökseen pitää puuttua? Anoreksiasta puhuttiin paljon, kun olin itse teini 90-luvulla ja vuosit...

Sotaan ei lähdetä häviämään, kukaan ei virallisesti pelkää, pelko ei kanna minnekään, soditaan, taistellaan, saatetaan kuolla, saatetaan jäädä henkiin, hävitään, voitetaan, rangaistaan, saadaan rangaistus. Tämän lukemisesta on jo aikaa ja kirjan henkilöt ja juoni ovat ehtineet haalistua muistojen rajamaille, joten joudun turvautumaan muutamaan lukemisen aikana tekemääni pikaiseen muistiinpanoon. Innostus lukea Riikka Ala-Harjan romaani syntyi loppukesän Normandian matkasta. Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani sijoittuu Normandiaan, jossa ranskalaisen Julien elämän hajoaa vähitellen palasiksi. Aviomies, Henri, jää kiinni pettämisestä, ja Emma-tytär sairastuu syöpään. Julie toimii samaan aikaan sotahistorian asiantuntijana ja oppaana Normandian maihinnousurantoja kierteleville turistiryhmille. En voinut romaania lukiessa olla pohtimatta, oliko siinä omaelämäkerrallisia aineksia. Ala-Harja kertoi haastattelussa vuonna 2012 asuneensa ranskalaisen miehensä kanssa Normandiassa no...

Helsingin kirjamessut on jälleen koettu ja jälkitunnelmat ovat väsyneet, mutta onnelliset. Käsivarsia särkee kirjakassien raahaamisesta ja uutta luettavaa riittäisi varmaan useaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tässä vielä muutama kuva messuhulinasta: Mila Teräs lukee kuvakirjaansa Hämärinkäinen Tarinalaakson teltassa. Kirjan omituiset otukset tuntuivat olevan paikallaolijoille jo ennestään tuttuja. Emmi Itärannan haastattelu toi vain lisää varmuutta siitä, että Kudottujen kujien kaupunki täytyy lukea ja pian! Kirjailija paljasti mm. että hänen suosikkihahmonsa kirjassa ei ole ihminen. Anna-Riikka Carlson haastattelee Tiina Laitila Kälvemarkia Karkulahti -romaanista ja siitä, kuinka voi muistaa "itsensä ohi". Mihail Š i š kin teki vaikutuksen Kirjabloggareiden messubrunssilla lauantaina. Omanlaisensa vaikutuksen teki myös varsin komea Mörkö Tarinalaaksossa. Tähän pokkaritarjoukseen tartuin jo Turun kirjamessuilla. :) Elmeri-norsu oli varsinainen väripi...

Helsingin kirjamessut alkoivat tänään, ja ensimmäinen messupäivä alkaa jo olla takanapäin. Itse istun vielä kiltisti junassa matkalla pääkaupunkiin ja tarkoituksena olisi pyöriä messuilla perjantaista sunnuntaihin. Tässä muutama vinkki messuohjelmasta: perjantai 23.10 klo 10.15 - 11.00 Kullervo Sateenkaaren kirjo HLBTIQ-hahmoista kirjallisuudessa keskustelemassa mm. Salla Simukka ja Elias Koskimies . Paneeliin olisi kannattanut ottaa mukaan myös Iida Rauma , koska hänen tuoreessa romaanissaan sukupuolivähemmistöön kuuluvaa henkilöä ei - kerrankaan! - problematisoida. klo 11.30 - 12.00 Sibelius Tiina Laitila Kälvemark : Karkulahti   Olin kuulemassa kirjailijan haastattelua jo Turun kirjamessuilla. Karkulahti oli vahva ja moneen suuntaan aukeava romaani. klo 12.30 - 13.00 Katri Vala Elina Hirvonen : Kun aika loppuu Ajankohtainen romaani ja yksi parhaista tänä vuonna ilmestyneistä. Oma arvostelu löytyy täältä . klo 13.30 - 14.00 Katri Vala Lahjakas ja ennakk...

Kiitos Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumadolle tunnustuksesta! Tässä ovat haasteen säännöt: 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. Vastaukset kysymyksiin: 1. Miksi pidät juuri kirjablogia? Monen muun kirjabloggaajan tavoin olen jo vuosia pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista ja ennen blogia kommentoin niitä aina lyhyesti ihan perinteiseen ruutuvihkoon. Harrastuksen siirtäminen blogiin tuntui järkevältä ratkaisulta, kun olin seuraillut muutamaa kirjablogia jonkin aikaa. "Vauvantekoblogikin" minulla ja vaimollani on ol...

Kummitus, Erika ajatteli tarkistaessaan kolmannen kerran, että ulko-ovi oli lukossa ja varmuusketju kiinni. Ehkä hän oli sellainen myös itse. Juuttunut välitilaan, ei elävä tai kuollut, ei taivaassa eikä helvetissä, ei unessa eikä aivan hereillä. Enemmän muisto kuin oikea ihminen, Erika ajatteli kiertäessään napsauttelemassa asunnon valokatkaisijoita päälle ja kurkistaessaan suihkuverhon taakse ja sängyn alle. Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja , että se on "aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna" ja että kirjaan oli "helppo upota ja 'kadota'". Täytyy myöntää, että tuon kirjan juonesta tai henkilöistä ei ole enää juuri mitään muistikuvia, mutta muistan, että Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen. Niinpä Rauman toinen romaani, Seksistä ja matematiikasta , oli yksi niistä tämän vuoden kotimaisista uutuuksista...

Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle. Näin alkaa argentiinalaissyntyisen Carlos María Domínquezin lyhyt romaani, muutamassa tunnissa hotkaistava herkullinen välipala lukutoukille ja kirjahulluille. Bluma Lennon on nimittäin vain yksi monista tragikoomisen varoittavista esimerkeistä siitä, mihin kirjojen loputon haaliminen ja liian intensiivinen lukeminen voi johtaa. Iäkäs professori halvaantuu, kun hänen päälleen putoaa viisi osaa Encyclopaedia Britannicaa hänen omasta kirjahyllystään, ja eräs toinen murtaa jalkansa horjahtaessaan alas tikapuilta kurotellessaan kirjaa hyllynsä perukoilta. Kirjan päähenkilö, Carlos Brauer, nimitetään Bluma Lennonin sijaiseksi Cambridgen yliopiston espanjan kielen ja kulttuurin laitokselle. Eräänä aamuna hän saa edesmenneelle kollegalleen osoitetun paketin Uruguaysta. Paketista paljastuu Joseph Con...

Onko mahdollista, että hän on tässä talossa, sänkyynsä mätänevän vanhan naisen määräiltävänä, pesemässä huulihalkioisen velipuolen sylkykuppeja surkeassa, pienessä altaassa, johon vesi on lämmitettävä liedellä? Onko mahdollista, että hän on valinnut tämän kaiken? Kun aloin lukea Tiina Laitila Kälvemarkin esikoisromaania, ensimmäinen ajatukseni oli: Onko tämä taas tätä? Kotimaista arki- tai inhorealismia, unohdettu mökkipahanen jossain syrjäisellä maaseudulla, jossa ihmisten elämä on yhtä karua, ilotonta kamppailua. Karkulahden talon vanha emäntä, vuoteenomaksi päätynyt Elisabet, vaatii kamaristaan puuroa poikansa tuoreelta vaimolta, venäläissyntyiseltä Veralta. Nuori miniä alistuu kohtaloonsa hiljaisen kärsivänä ja huljuttelee milloin tiskejä, milloin perunankuoria, milloin muistoja keittiön altaassa. Nurkissa pyörii Veran tytär, Anna. Talon isäntä, Jaska, lompsii tupaan metsästyskoiransa kanssa vaatien kahvia ja nisua ja häviää sitten kylille. Mykkä Velipuoli hyräilee vanhalle...

Kansi: Timo Mänttäri Kun tarkkaa kuvantamislaitetta tai muuta testiä käytetään potilaan oireilun selvittämiseen, voi olla melko varma, että jotain löytyy. [...] Ongelmana on, että emme aina tiedä, mitä tulokset merkitsevät. Mitä ovat kaikki nuo pienet turvotukset, tiivistymät, kyhmyt tai muut poikkeamat, joita kuvissa näemme? Liittyvätkö ne potilaan oireiluun ylipäätään? Ovatko ne vain tilapäisiä ja häipyvät sitten itsekseen vai ovatko ne merkki jostain vakavammasta? En tiedä, miksi kaikenlaiset lääketiedettä tai terveyttä koskevat tietokirjat ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostaa minua. En työskentele terveydenhuoltoalalla enkä edes ole luonnontieteilijä vaan pesunkestävä humanisti. Ehkä puolisoni lääketieteen opinnot toimivat jonkinlaisena inspiraation lähteenä. Kun en tajua latinankielisistä anatomian termeistä mitään, niin luenpa sitten jotain vähän kansantajuisempaa. :) Lääkäri Iris Pasternackin tietokirjan alaotsikko on Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? Teos pure...

Marjasaalista Elokuun aikana luetut romaanit veivät kirjalliselle matkalle Ranskaan; syyskuussa innostuin taas lukemaan vähän uudempaa kirjallisuutta. Mistä lie johtuu, että lukutahti nopeutuu, mitä lähemmäs Helsingin kirjamessuja tullaan? ;) Elokuun luetut: Michael Wallner: Pariisin huhtikuu Alex Capus: Léon ja Louise Syyskuun luetut: Owen Sheers: Vastarinta Harper Lee: Kaikki taivaan linnut Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja Maria Turtschaninoff: Maresi Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti Iris Pasternak: Tautitehdas Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta     Aloitin Sari Pöyliön lupaavan erikoiselta vaikuttavan Ihmisen veren , mutta se joutui väistymään hetkeksi syrjään, kun sain käsiini Kazuo Ishiguron uusimman romaanin (ensimmäisen sitten huikean Ole luonani aina -teoksen, joka julkaistiin 10 vuotta sitten!) . Olen nyt täysin The Buried Giantin lumoissa; sen lukeminen on kuin katsoisi Game of Thro...