Siirry pääsisältöön

Elo- ja syyskuun luetut

Marjasaalista
Elokuun aikana luetut romaanit veivät kirjalliselle matkalle Ranskaan; syyskuussa innostuin taas lukemaan vähän uudempaa kirjallisuutta. Mistä lie johtuu, että lukutahti nopeutuu, mitä lähemmäs Helsingin kirjamessuja tullaan? ;)

Elokuun luetut:
Michael Wallner: Pariisin huhtikuu
Alex Capus: Léon ja Louise

Syyskuun luetut:
Owen Sheers: Vastarinta
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani
Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja
Maria Turtschaninoff: Maresi
Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti
Iris Pasternak: Tautitehdas
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
   
Aloitin Sari Pöyliön lupaavan erikoiselta vaikuttavan Ihmisen veren, mutta se joutui väistymään hetkeksi syrjään, kun sain käsiini Kazuo Ishiguron uusimman romaanin (ensimmäisen sitten huikean Ole luonani aina -teoksen, joka julkaistiin 10 vuotta sitten!). Olen nyt täysin The Buried Giantin lumoissa; sen lukeminen on kuin katsoisi Game of Thronesia, pelaisi keskiaikaista roolipeliä ja lukisi ikivanhaa, taidokkaasti kirjoitettua ritariromaania samaan aikaan. Kyllähän moinen tällaiseen nörttiin vetoaa. :)
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Laura / Lukuisa06 lokakuuta, 2015 21:19

    Hienoja luettuja kirjoja! Mitä muuten pidit minut positiivisesti yllättäneestä Maresista?

    Minun täytyisi varmaan pitää pieni Kazuo Ishiguro -maraton, sillä en ole lukenut häneltä vielä yhtään kirjaa, mutta hyllyssä olisi Ole luonani aina (katsoin joskus siitä tehdyn leffan enkä siksi ole vieläkään lukenut kirjaa) ja kirjastosta on lainassa Yösoittoja. Nimittäin tuo uusinkin kirja kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr06 lokakuuta, 2015 22:00

      Maresi oli todella positiivinen yllätys! Pidin kirjasta niin paljon, että ostin viime viikonloppuna Turun kirjamessuilta Turtschaninoffin Helsingin alla-romaanin ja sain siihen kirjailijan nimmarinkin. :) Pitäisi tutustua myös muihin kirjailijan kirjoihin. Tosi hienoa, että Suomessa kirjoitetaan niin hyvää fantasiaa!

      Ishiguro on siitä mahtava, että ainakin minun mielestäni kaikki hänen kirjansa ovat täysin erilaisia - aivan kuin eri kirjailijoiden kirjoittamia. Ole luonani aina oli tulevaisuusdystopia, Pitkän päivän ilta kertoo englantilaisen hovimestarin muistoista, Yösoittojen tarinoissa kuunneltiin jazzia ja tämä uusin taas on jotain fantasian ja ritariromaanin välillä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää