Siirry pääsisältöön

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Sotaan ei lähdetä häviämään, kukaan ei virallisesti pelkää, pelko ei kanna minnekään, soditaan, taistellaan, saatetaan kuolla, saatetaan jäädä henkiin, hävitään, voitetaan, rangaistaan, saadaan rangaistus.

Tämän lukemisesta on jo aikaa ja kirjan henkilöt ja juoni ovat ehtineet haalistua muistojen rajamaille, joten joudun turvautumaan muutamaan lukemisen aikana tekemääni pikaiseen muistiinpanoon.

Innostus lukea Riikka Ala-Harjan romaani syntyi loppukesän Normandian matkasta. Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani sijoittuu Normandiaan, jossa ranskalaisen Julien elämän hajoaa vähitellen palasiksi. Aviomies, Henri, jää kiinni pettämisestä, ja Emma-tytär sairastuu syöpään. Julie toimii samaan aikaan sotahistorian asiantuntijana ja oppaana Normandian maihinnousurantoja kierteleville turistiryhmille.

En voinut romaania lukiessa olla pohtimatta, oliko siinä omaelämäkerrallisia aineksia. Ala-Harja kertoi haastattelussa vuonna 2012 asuneensa ranskalaisen miehensä kanssa Normandiassa noin seitsemän vuoden ajan, kun miehen pettäminen aiheutti parisuhdekriisin ja sai kirjailijan muuttamaan takaisin Suomeen tyttärensä kanssa. Myös tytön syöpähoidot oli kuvattu romaanissa niin tarkasti, että mietin, oliko kirjailijalla kenties omakohtaista kokemusta aiheesta (mutta juttu olikin hieman monimutkaisempi, kuten tämän arvion viimeisestä kappaleesta käy ilmi).

Minusta oli erikoinen ratkaisu rinnastaa toinen maailmansota, erityisesti Normandian maihinnousun taistelut, kamppailuun syöpää vastaan. Lukiessa yritin pakonomaisesti tulkita tätä rinnastusta (ovatko natsit Euroopan syöpäsoluja?!), mutta jotenkin se jäi hämäräksi. Normandian maihinnousu on Julielle jotain suurta ja kaukaista, jota hän voi sotahistorioitsijana ja oppaana kuvailla, mutta lapsen sairastuminen ja sen aiheuttama hätä on valtava kriisi, tässä ja nyt.

Julie on kaikessa epätäydellisyydessään ärsyttävä. Hän on loputtoman mustasukkainen ja katkera miestään kohtaan ja rypee eron jälkeen itsesäälissä ja kostonhimossa. Toki tilanne on mitä on, ja usein kriisitilanteet elämässä tuovat esiin ihmisten pimeimmät puolet ja negatiivisimmat tunteet. Silti turhauduin siihen, että näkökulma oli aina vain Julien: Henri ja Emma nähdään vain hänen silmiensä kautta. Sen vuoksi esimerkiksi Henristä muodostuu melko yksipuolinen kuva, ja aukkojen täyttäminen jää lukijan mielikuvituksen varaan.

Itse kirjan teksti oli vetävää ja ytimekästä, välillä jopa listamaisen askeettista arjen askareiden pikkutarkkaa kuvailua. Luin tämän nopeasti kannesta kanteen.

Olen iloinen siitä, että sain tietää kirjan aiheuttamasta kohusta vasten sen lukemisen jälkeen. Muuten lukukokemus olisi varmasti kärsinyt. Kyse oli siis siitä, että Ala-Harjan sisko miehineen syytti julkisuudessa kirjailijaa siitä, että hän olisi kerännyt salaa tietoja heidän poikansa leukemiasta ja käyttänyt niitä luvatta hyväkseen romaanissaan. Tämä aiheutti keskustelua taiteen etiikasta: missä määrin kirjailijalla on oikeus käyttää lähipiirinsä kokemuksia teoksissaan? Sittemmin keskustelua samasta aiheesta on herättänyt myös eräs herra Knausgård... En ota kantaa kirjailijan oikeuksiin tai siihen, oliko kohu vain jonkinlainen markkinointikikka, mutta hieman epämiellyttävän jälkimaun se kyllä jätti kirjasta.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like. 2012. 209 sivua.

Like: Maihinnousu
Like: Riikka Ala-Harja
Kiiltomato: "Odottamaton elämä"
Kirjavinkit: Maihinnousu

Kommentit

  1. Ilmeisesti kirjailijan siskolla on lapsi, jonka syöpähoitoja Ala-Harja käyttää apunaan. Muistaakseni se aiheutti sisarten välillä riitaa. Itse tykkäsin ihan aiheesta, mutta hahmot jäivät etäiseksi.

    VastaaPoista
  2. Minulle tämä kirja toimi todella hyvin, veti imuunsa nopeasti ja oli väkevä. Harmi, jos se on aiheuttanut riitaa perheessä...

    VastaaPoista
  3. Tämä oli huippu teos, eikä ihme, että se oli Finlandiaehdokkaana. Tiesin kohusta, mutta ei se vaikuttanut teoksen lukemiseen. Onhan näitä muitakin, jotka ovat käyttäneet sukunsa tarinoita omissa kirjoissaan ja lähipiirin henkilöitä, pisimmillään ehkä Kalle Päätalo. Anna-leena Härkönen on kirjoittanut sukunsa henkilöistä, samoin Anja Snellman...ja moni muu.
    Ala-Harjan teksti on upeaa, mutta silti en pitänyt uusimmasta Kevyt liha teoksesta. Maihinnousu on huikea verrattuna siihen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi