Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja, että se on "aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna" ja että kirjaan oli "helppo upota ja 'kadota'". Täytyy myöntää, että tuon kirjan juonesta tai henkilöistä ei ole enää juuri mitään muistikuvia, mutta muistan, että Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen. Niinpä Rauman toinen romaani, Seksistä ja matematiikasta, oli yksi niistä tämän vuoden kotimaisista uutuuksista, joita odotin eniten.
En onneksi joutunut pettymään. Seksistä ja matematiikasta oli mukaansatempaava, hengästyttävän runsas ja älykäs teos.
Päähenkilö Erika on hieman stereotyyppinen introvertti nero, itseensä vetäytyvä ja sosiaalisia tilanteita kaihtava matemaatikko, joka oppii kertotaulut 4-vuotiaana ja julkaisee ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla. Erikan maailmankuva on kauttaaltaan looginen ja rationaalinen, ja kaikenlainen epätäydellisyys (inhimillisyys!) kauhistuttaa häntä.
Vastapainon Erikalle tarjoaa tämän iloinen, nauravainen, impulsiivinen ja lievästi kehitysvammainen pikkusisko, Emilia. Tyttöjen vanhemmat innostuvat Emilian pienistäkin saavutuksista ja onnistumisista elämässä. Erikan älykkyyttä he eivät uskalla huomioida, ettei pikkusisko kokisi olevansa auttamattomasti huonompi vertailussa. Perhedynamiikkaa huippulahjakkaan ja keskitason alapuolelle jäävän lapsen kanssa kuvataan raastavan realistisesti.
Romaanissa seurataan osittain pitkienkin takaumien kautta siskosten lapsuutta sekä Erikan opintoja, työelämää ja ihmissuhteita. Romaani kertoo nimensä mukaisesti seksistä ja matematiikasta, jotka rinnastuvat oudosti Erikan elämässä. Yksi on intiimiä ja irrationaalisen eläimellistä; toinen kylmän loogista ja ennustettavaa. Seksin ja matematiikan lisäksi romaaniin on saatu mukaan valtava määrä muitakin teemoja vammaisuudesta ja sisaruudesta pakkomielteisiin, ympäristökatastrofeihin, valokuvaukseen, kostonhimoiseen vihaan ja koiriin (!). Punaisena lankana läpi tarinan kulkee jokin uhkaava, pimeä olento, joka tuntuu vaanivan Erikaa - ja Emiliaakin; eräänlainen järjen rajoja rikkova kummitus, jonka symboliikka avautuu vasta aivan romaanin lopussa.
Romaani on Katoamisten kirjan tavoin hyvin ruumiillinen. Erikan matemaattis-loogisen mielen rinnalla kulkee jatkuvasti hänen fyysinen ruumiinsa, johon hän suhtautuu ristiriitaisesti. Urallaan hän yrittää rikkoa ajattelun ja mielen rajoja, yksityiselämässään ruumiin ja seksuaalisuuden rajoja. Kirjassa kuvaillaan ruumiin tuntemuksia ja kokemuksia hyvinkin yksityiskohtaisesti: Erikan pakottavaa vessahätää kestää sivukaupalla ja seksiä harrastetaan miesten ja naisten kanssa. Myös sanoilla ja puhumisella on suuri merkitys: Erika ei ole mikään kovin sanavalmis tai puhelias tyyppi, ja puhelut siskon tai ystävien kanssa ovat melko yksipuolisia, kun Erikan puheenvuorot koostuvat pääosin kolmesta pisteestä! Välillä turhauduin ja ärsyynnyin Erikan mykkyyteen.
Yksi kiehtovimmista henkilöistä on kirjan juoneen vähitellen kietoutuva Tuovi, josta tulee elävästi mieleen Haruki Murakamin Kafka rannalla -romaanin androgyyni kirjastonhoitaja Oshima! Tuovi on vegaani, ympäristötietoinen kirjastonhoitaja, joka on - sivumennen sanoen - korjannut sukupuolensa naisesta mieheksi. Transsukupuolisuus ei, toisin kuin useimmissa romaaneissa, ole tässä henkilön määräävin ominaisuus eikä sitä millään lailla problematisoida. Tuovi ei tuskaile sukupuoli-identiteettinsä kanssa eikä ole edes syrjinnän uhri. Hän on mitä on: aivan mahtavan moniulotteinen hahmo ja virkistävä harvinaisuus kotimaisessa kaunokirjallisuudessa!
Rauman romaanissa on myös yhtymäkohtia alkuvuonna ilmestyneen Elina Hirvosen Kun aika loppuu -romaaniin. Tässäkin on maailman ja ympäristön tilasta huolestunut mies, jolla on hieman etäinen lääkärisisko. Tässäkin eräänlainen avuton turhautuminen herättää vihaa, mikä puolestaan synnyttää väkivaltaa.
Runsaan ja rönsyilevän romaanin viimeisessä osassa on sarja selittäviä lukuja, jotka on nimetty "Virheiksi". Ne ovat takaumia menneeseen ja hyppäyksiä tulevaan. Loogisesti ja kronologisesti etenevään elämän laskutoimitukseen tulee väistämättömiä yllätysmuuttujia: virheitä, jotka tekevät loppuratkaisusta jotain aivan odottamatonta.
Bloggaajista myös Mari A. ja Kirjastotäti suosittelevat kirjaa.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Gummerus. 2015. 474 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!
Gummerus: Seksistä ja matematiikasta
Gummerus: Iida Rauma
Vihreä Lanka: Seksistä ja matematiikasta
Wikipedia: Iida Rauma
Luin tämän juuri ja olen aivan ihastunut! Muistan, että aikomus oli lukea Rauman edellinenkin romaani, mutta lukematta jäi kuitenkin, niin kuin harmittavan moni muukin aikomus. Täytyy lainata uudelleen.
VastaaPoistaVoin melkein luvata, että pidät Katoamisten kirjasta, jos kerran ihastuit tähän. :)
Poista