Siirry pääsisältöön

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Elämäni ensimmäisenä päivänä mä haluaisin olla kukatahansa.
Se kukatahansa, johon katse ei osu. Joka saa mennä metrossa, ratikassa, junassa, lentokoneessa niin, että se on joku vain.
Ei friikki. Ei erityistapaus. Ei sellainen jota katsotaan hitaasti tai kaksi kertaa.
Mä menisin kahvilaan ja ottaisin ison kolan ja lukisin kaikki lehdet, mitä niillä on. 

Friillä pyörii parhaillaan sympaattinen tosi-tv-sarja Minä olen Jazz, joka kertoo 14-vuotiaan teinitytön perheestä ja arjesta. Oman mausteensa mukaan tuo se, että Jazz on syntymässä pojaksi määritelty transsukupuolinen nuori. Huumorintajuisen ja sanavalmiin tytön arkea on yllättävän viihdyttävää seurata, varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään traaginen nyyhkytarina, jossa vanhemmat eivät hyväksy ja sisarukset eivät tue. Jazz on saanut elää taaperosta asti omaksi kokemassaan sukupuolessa, ja isoveljetkin puolustavat häntä raivokkaasti kavereilleen. Ihailtavan rohkeaa.

Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo myös transnuoresta. 17-vuotiaalla Peetulla on purjelentoa harrastava isä, mainoskampanjoita työkseen tekevä äiti (joka on eläväinen, liikkuva ja tyhjä) sekä isoveli, sanavalmis ja nokkela perheen hymypoika. On myös Aamu, käheä-ääninen tyttöystävä, joka harrastaa kiipeilyä ja syö hernekeittoa suoraan purkista.

Edessä on kesä ja isän lupaamat kymmenen purjelentoa kahdestaan. Peetun elämä on käännekohdassa: syksyllä hän täyttää 18 vuotta ja saa vihdoin mennä rintojenpoistoleikkaukseen.

Välitila entisen ja tulevan, oikean minän välillä on Peetun mielestä piinaava. Välitila taivaan ja maan välillä, isän kanssa moottorittoman purjelentokoneen hiljaisuudessa sen sijaan tarjoaa puolueettoman paikan avautua, keskustella luottamuksellisesti. Kymmenen lennon aikana taivaalla kysytään vaikeita kysymyksiä ja puhutaan avoimesti onnesta, elämästä, perheestä ja peloista. Purjelentokoneessa ei istu stereotyyppinen juro suomalainen mies ja kapinoiva, vähäsanainen teini vaan yllättävän suorapuheiset isä ja poika, jotka osaavat, uskaltavat ja haluavat puhua tunteistaan.

Purjelentokone Savonlinnan taivaalla kesällä 2012
Peetu on sukupuoli-identiteetistään varma, mutta ei suhtaudu sukupuolenkorjausprosessiin innolla. Sairaala on hänen mielestään tunneli ja kaninkolo, epäpaikka täynnä teeskentelijöitä. Peetu ei jaksaisi olla edelläkävijä, puolestapuhuja, oikeuksien ajaja tai mikään transihmisten ääni. Hän ei haluaisi olla pelkkä diagnoosi vaan elää rauhassa omana itsenään joutumatta outtaamaan itseään päivittäin arkisissa tilanteissa. Entä jos mä joka nyrkkiin käveltyäni haluaisin olla post-operatiivisesti vaan ihan vitun hiljaa, hän kysyy.

Kirjan alaotsikko on "elämänmuutosromaani" eikä Peetu ole ainoa, jonka elämä romaanissa muuttuu. Yksi romaanin kiinnostavimmista henkilöistä on Peetun äiti, joka on kyllä lukenut jokaisen Transtukipisteen lehtisen, muttei kykene sisäistämään ja hyväksymään asiaa. Hän loukkaantuu ja lipsauttelee asioita eikä pysty yhtäkkiä muuttumaan pojan ja tytön äidistä kahden pojan äidiksi. Itse äitinä voin tavallaan ymmärtää ja tavallaan en. Jos sukupuolen näkee yhtenä ihmisen määräävimmistä piirteistä (ja harva voi olla näkemättä, siitä yhteiskuntamme pitää huolen), niin sen vaihtuminen toiseksi saattaa tuntua siltä, että koko ihminen vaihtuu toiseksi, vieraaksi. Myös Marja Björkin Poika-romaanissa käsitellään äidin roolia vastaavassa tilanteessa; sekin kertoo transnuoresta.

Kesän jälkeen kaikki on toisin ei suhtaudu transnuoren elämään yhtä huumorintajuisesti kuin Minä olen Jazz, mutta Kolu onnistuu silti käsittelemään vaikeaa ja monimutkaista aihetta yllättävän kevyesti. Kirjasta aistii, että sitä varten on tehty runsaasti taustatyötä, ja Peetun ajatukset ja tunteet on kuvattu tarkasti ja hienovaraisesti. Kaiken kaikkiaan hieno kirja aivan liian vähän kirjallisuudessa käsitellystä aiheesta!

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Otava. 2016. 112 sivua
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Otava: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Otava: Siri Kolu
Me Naiset: "Palkittu lastenkirjailija Siri Kolu: Ystävien kokemuksista syntyi romaani transsukupuolisuudesta"

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta ja kivasta arviosta! Tämä kirja menee lukulistalle.
    terkuin Karita

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta ja kivasta arviosta! Tämä kirja menee lukulistalle.
    terkuin Karita

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude