Siirry pääsisältöön

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Kansi: Mico Björkqvist & Elina Mickelsson
Me olemme eri näköisiä, joten emme ymmärrä toistemme sisimpiä ajatuksia, mutta arvostamme toisiamme omalla tavallamme. Minä kunnioitan sinua.

Bongasin tämän pienen eteläkorealaisen kirjahelmen Lukuneuvojan blogissa maaliskuun alussa ja pistin välittömästi kirjan varaukseen kirjastossa. Romaanin kansi on upea ja japanilaistaiteilija Nomocon yksinkertaisen herkät viivapiirrokset tarinan lomassa sopivat täydellisesti kirjan tunnelmaan.

Kana joka tahtoi lentää on eläinsatu, faabeli. Genrestä ja lastenkirjamaisesta nimestään huolimatta kirja ei välttämättä sovi ainakaan pienimmille lapsille. Siinä käsitellään melko kaunistelemattomasti tuotantoeläinten karuja oloja, lapsettomuutta, uhrautuvaisuutta ja kuolemaa. Toisaalta se on myös haikean toiveikas tarina erilaisuuden hyväksymisestä, sinnikkyydestä ja vanhemmuudesta.

Tähkä on häkkikanalassa elävä kana, jonka ainoa tarkoitus on munia päivittäin muna maanviljelijälle. Häkissään se ei mahdu tepastelemaan ympäriinsä, räpyttelemään siipiään tai edes hautomaan muniaan. Se ei ole koskaan käynyt häkkinsä ulkopuolella. Tähkällä on kuitenkin unelma: se haluaisi hautoa munaansa ja nähdä oman poikasensa syntyvän. Haave voi kuitenkin toteutua vain häkin ulkopuolella.


Kun vapaus lopulta koittaa, Tähkä saa pian huomata, ettei häkin ulkopuolinen maailma ole kovin ruusuinen paikka. Näätä vaanii kanaa kaikkialla, maatilan muut eläimet syrjivät ja haukkuvat sitä eikä poikasen saaminen yrityksistä huolimatta meinaa onnistua. Pienestä koostaan huolimatta Tähkä uskaltaa jatkaa unelmointia ja päästää irti entisestä elämästään. 

Kirjallisuuden professorina työkentelevän Sun-mi Hwangin kirjasta on tehty myös Etelä-Korean kaikkien aikojen menestynein animaatioelokuva.

Myös esim. Laura/Lukuisa ja Lastenkirjapino -blogeissa on luettu unelmoivasta kanasta.

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää. Sitruuna Kustannus. 2016. 140 sivua.
Koreankielinen alkuteos: Madangeul naon amtak
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The Hen Who Dreamed She Could Fly
Suomentaja: Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus: Kana joka tahtoi lentää
Sitruuna Kustannus: Sun-mi Hwang

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Elegia27 huhtikuuta, 2016 21:51

    Tämä on kyllä kaunis ja koskettava kirja. Pienin kyyneleenkin tirautin kirjan päätteeksi. <3

    VastaaPoista
  2. Ulla28 huhtikuuta, 2016 08:38

    Pidin tästä aikuisten sadusta. Tässä jää paljon rivien väliin.

    VastaaPoista
  3. Takkutukka28 huhtikuuta, 2016 08:46

    Pieni suuri teos siitä, että mielekkäässä elämässä tarvitaan toiveita ja tavotteita toteutettaviksi ja päämääriä, joita kohti pyrkiä. Viehko teos, joka meni suoraan ihon alle:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää