Siirry pääsisältöön

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Kansi: Mico Björkqvist & Elina Mickelsson
Me olemme eri näköisiä, joten emme ymmärrä toistemme sisimpiä ajatuksia, mutta arvostamme toisiamme omalla tavallamme. Minä kunnioitan sinua.

Bongasin tämän pienen eteläkorealaisen kirjahelmen Lukuneuvojan blogissa maaliskuun alussa ja pistin välittömästi kirjan varaukseen kirjastossa. Romaanin kansi on upea ja japanilaistaiteilija Nomocon yksinkertaisen herkät viivapiirrokset tarinan lomassa sopivat täydellisesti kirjan tunnelmaan.

Kana joka tahtoi lentää on eläinsatu, faabeli. Genrestä ja lastenkirjamaisesta nimestään huolimatta kirja ei välttämättä sovi ainakaan pienimmille lapsille. Siinä käsitellään melko kaunistelemattomasti tuotantoeläinten karuja oloja, lapsettomuutta, uhrautuvaisuutta ja kuolemaa. Toisaalta se on myös haikean toiveikas tarina erilaisuuden hyväksymisestä, sinnikkyydestä ja vanhemmuudesta.

Tähkä on häkkikanalassa elävä kana, jonka ainoa tarkoitus on munia päivittäin muna maanviljelijälle. Häkissään se ei mahdu tepastelemaan ympäriinsä, räpyttelemään siipiään tai edes hautomaan muniaan. Se ei ole koskaan käynyt häkkinsä ulkopuolella. Tähkällä on kuitenkin unelma: se haluaisi hautoa munaansa ja nähdä oman poikasensa syntyvän. Haave voi kuitenkin toteutua vain häkin ulkopuolella.


Kun vapaus lopulta koittaa, Tähkä saa pian huomata, ettei häkin ulkopuolinen maailma ole kovin ruusuinen paikka. Näätä vaanii kanaa kaikkialla, maatilan muut eläimet syrjivät ja haukkuvat sitä eikä poikasen saaminen yrityksistä huolimatta meinaa onnistua. Pienestä koostaan huolimatta Tähkä uskaltaa jatkaa unelmointia ja päästää irti entisestä elämästään. 

Kirjallisuuden professorina työkentelevän Sun-mi Hwangin kirjasta on tehty myös Etelä-Korean kaikkien aikojen menestynein animaatioelokuva.

Myös esim. Laura/Lukuisa ja Lastenkirjapino -blogeissa on luettu unelmoivasta kanasta.

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää. Sitruuna Kustannus. 2016. 140 sivua.
Koreankielinen alkuteos: Madangeul naon amtak
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The Hen Who Dreamed She Could Fly
Suomentaja: Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus: Kana joka tahtoi lentää
Sitruuna Kustannus: Sun-mi Hwang

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kaunis ja koskettava kirja. Pienin kyyneleenkin tirautin kirjan päätteeksi. <3

    VastaaPoista
  2. Pidin tästä aikuisten sadusta. Tässä jää paljon rivien väliin.

    VastaaPoista
  3. Pieni suuri teos siitä, että mielekkäässä elämässä tarvitaan toiveita ja tavotteita toteutettaviksi ja päämääriä, joita kohti pyrkiä. Viehko teos, joka meni suoraan ihon alle:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi