Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 2016


Minäkin starttaan Blogistanian kesälukumaratonille jo tämän päivän puolella, koska tiedän tuijottavani huomisiltana mieluummin jalkapallofinaalia kuin kirjan sivuja.

Tämä on neljäs kerta, kun osallistun lukumaratoniin. Vuoden 2013 kesälukumaratonissa luin vuorokauden aikana yhteensä 587 sivua ja vuonna 2014 lähes saman verran, eli 580 sivua. Viime vuonna lukeminen ei ottanut sujuakseen ja saldoksi jäi 207 sivua. Pyrin tänä vuonna taas vähintään 500 sivuun. Poikkean aiempien vuosien teemastani lukea pelkästään alle 200-sivuisia kirjoja ja valikoin maratonkirjat vapaasti. Lukupino maratonia varten näkyy yllä olevassa kuvassa.


klo 19.00
Lukumaraton alkaa Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö -romaanilla, josta muistan lukeneeni useammankin ylistävän arvion. Istun takapihan puutarhatuolilla lukemassa tyttären kiikkuessa ja leikkiessä hiekkalaatikolla. On aika koleaa ja itikat kiusaavat, mutta Fletcherin runsaan yksityiskohtainen kerronta vie mukanaan.
Sivuja luettu: 46

klo 00.20
Leipävanukasta, teetä, sylissä kehräävä kissa ja kansien välissä rehottava walesilainen luonto. Ilta pimenee ja kirja sen kuin paranee. :)
Sivuja luettu: 206

klo 10.45 
Aamu alkoi klo 8 kahvilla, keitetyillä kananmunilla ja Emma Donoghuen The Woman Who Gave Birth to Rabbits -tarinakokoelmalla. Teokseen sisältyy 17 kummaa tarinaa, joissa fiktio ja faktat sekoittuvat. Tarinat perustuvat outoihin tai ihmeellisiin tapauksiin, joihin Donoghue on kirjallisen uransa aikana törmännyt; lähteinä on käytetty kirurgien tapauskertomuksia, oikeudenkäyntiasiakirjoja, balladeja, uskonnollisia lehtisiä, maalauksia ja jopa luurankoa. Erikoista ja kiehtovaa.
Sivuja luettu: 307


klo 15.55
Muu perhe sai houkuteltua minut mukaan shoppailemaan, mutta varastin itselleni lukuhetken kauppakeskuksen leikkialueen penkeillä. :) Kohta pitäisi lähteä sukuloimaan, joten näinköhän saan 500 sivua täyteen ennen kello 19...
Sivuja luettu: 361

 
klo 23.00
Maraton päättyi osaltani jo 4 tuntia sitten, nyt pikainen yhteenveto finaalin puoliajalla. Aivan en 500 sivun tavoitteeseen päässyt, vaikka otinkin loppukirin. Silti Donoghuen kirja jäi vielä vähän kesken. 
 
Sivuja luettu maratonin aikana yhteensä: 429
Kirjat: Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö ja Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits (jäi vielä kesken)

Kommentit

  1. Kissan kanssa lukeminen on ihan parasta. Paitsi, että meidän näköjään tällä kertaa haluaa välttämättä kirjan päälle... no, pienellä kinaamisella ja tönimisellä siitäkin selvittiin.
    Mukavaa maratoonausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Niin, mikä siinä onkin, että sitä kirjaa on koko ajan pakko puskea?! :D

      Poista
  2. Fletcherin kirjassa minuakin viehättivät sen luontokuvaukset, vaikken noin muuten oikein tainnut päästä kiinni kirjan tunnelmaan. Kiva idea ottaa kirja mukaan shoppailureissuun. :)

    VastaaPoista
  3. Donoghuen kirja kuulostaa kiinnostavalta! Tsemppiä loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  4. Hei! Luen aina kiinnostuneena lukumaraton-postauksia, vaikken itse olekaan innostunut maratoonaamaan. Onneksi meitä lukijoita on niin monenlaisia! Haluaisitko vastata tähän haasteeseen? https://tuulevi.wordpress.com/2016/07/26/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi