Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 2016


Minäkin starttaan Blogistanian kesälukumaratonille jo tämän päivän puolella, koska tiedän tuijottavani huomisiltana mieluummin jalkapallofinaalia kuin kirjan sivuja.

Tämä on neljäs kerta, kun osallistun lukumaratoniin. Vuoden 2013 kesälukumaratonissa luin vuorokauden aikana yhteensä 587 sivua ja vuonna 2014 lähes saman verran, eli 580 sivua. Viime vuonna lukeminen ei ottanut sujuakseen ja saldoksi jäi 207 sivua. Pyrin tänä vuonna taas vähintään 500 sivuun. Poikkean aiempien vuosien teemastani lukea pelkästään alle 200-sivuisia kirjoja ja valikoin maratonkirjat vapaasti. Lukupino maratonia varten näkyy yllä olevassa kuvassa.


klo 19.00
Lukumaraton alkaa Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö -romaanilla, josta muistan lukeneeni useammankin ylistävän arvion. Istun takapihan puutarhatuolilla lukemassa tyttären kiikkuessa ja leikkiessä hiekkalaatikolla. On aika koleaa ja itikat kiusaavat, mutta Fletcherin runsaan yksityiskohtainen kerronta vie mukanaan.
Sivuja luettu: 46

klo 00.20
Leipävanukasta, teetä, sylissä kehräävä kissa ja kansien välissä rehottava walesilainen luonto. Ilta pimenee ja kirja sen kuin paranee. :)
Sivuja luettu: 206

klo 10.45 
Aamu alkoi klo 8 kahvilla, keitetyillä kananmunilla ja Emma Donoghuen The Woman Who Gave Birth to Rabbits -tarinakokoelmalla. Teokseen sisältyy 17 kummaa tarinaa, joissa fiktio ja faktat sekoittuvat. Tarinat perustuvat outoihin tai ihmeellisiin tapauksiin, joihin Donoghue on kirjallisen uransa aikana törmännyt; lähteinä on käytetty kirurgien tapauskertomuksia, oikeudenkäyntiasiakirjoja, balladeja, uskonnollisia lehtisiä, maalauksia ja jopa luurankoa. Erikoista ja kiehtovaa.
Sivuja luettu: 307


klo 15.55
Muu perhe sai houkuteltua minut mukaan shoppailemaan, mutta varastin itselleni lukuhetken kauppakeskuksen leikkialueen penkeillä. :) Kohta pitäisi lähteä sukuloimaan, joten näinköhän saan 500 sivua täyteen ennen kello 19...
Sivuja luettu: 361

 
klo 23.00
Maraton päättyi osaltani jo 4 tuntia sitten, nyt pikainen yhteenveto finaalin puoliajalla. Aivan en 500 sivun tavoitteeseen päässyt, vaikka otinkin loppukirin. Silti Donoghuen kirja jäi vielä vähän kesken. 
 
Sivuja luettu maratonin aikana yhteensä: 429
Kirjat: Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö ja Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits (jäi vielä kesken)

Kommentit

  1. Kissan kanssa lukeminen on ihan parasta. Paitsi, että meidän näköjään tällä kertaa haluaa välttämättä kirjan päälle... no, pienellä kinaamisella ja tönimisellä siitäkin selvittiin.
    Mukavaa maratoonausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Niin, mikä siinä onkin, että sitä kirjaa on koko ajan pakko puskea?! :D

      Poista
  2. Fletcherin kirjassa minuakin viehättivät sen luontokuvaukset, vaikken noin muuten oikein tainnut päästä kiinni kirjan tunnelmaan. Kiva idea ottaa kirja mukaan shoppailureissuun. :)

    VastaaPoista
  3. Donoghuen kirja kuulostaa kiinnostavalta! Tsemppiä loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  4. Hei! Luen aina kiinnostuneena lukumaraton-postauksia, vaikken itse olekaan innostunut maratoonaamaan. Onneksi meitä lukijoita on niin monenlaisia! Haluaisitko vastata tähän haasteeseen? https://tuulevi.wordpress.com/2016/07/26/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude