Siirry pääsisältöön

Sateenkaareva tusina


Pride-viikon kunniaksi ja Kirjasfäärin Taikan tämän päivän Hesarissa olleen sateenkaariromaaneista kertovan jutun innoittamana ajattelin itsekin listata blogissa muutaman sateenkaarevan kirjasuosituksen. Olen jo aiemmin yhdistänyt kirja- ja listahulluuden sekä sateenkaarikansaan kuulumisen pitämällä täällä listaa koti- ja ulkomaisesta hlbtq-kirjallisuudesta, ja tässä siitä tusinan verran lukusuosituksia:

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat (WSOY 2009)
Kairolaisessa kerrostalossa elää sulassa sovussa (tai ainakin melkein) egyptiläisen yhteiskunnan koko kirjo hurskaista aviomiehistä muotia seuraaviin homoihin, perheenäideistä prostituoituihin.

Marja Björk: Poika (Like 2012)
Tyttönä syntynyt Make on pienestä pitäen kokenut olevansa poika, mutta äidillä on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Perustuu kirjailijan oman perheen tarinaan.

Michael Cunningham: Koti maailman laidalla (Gummerus 2001)
New Yorkiin sijoittuva kolmiodraama, josta kehittyy koskettava kuvaus apilaperheen elämästä.

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö (Otava 2000)
Vastikään elokuvana maailmaa ihastuttanut tarina tanskalaisesta Einar Wegeneristä, jolle tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenkorjausleikkauksista.

Hervé Guibert: Ystävälle joka ei pelastanut henkeäni (Tammi 1991)
Karun rehellinen omaelämäkerrallinen teos hiv-positiivisuudesta aikana, jona sairautta ei vielä ymmärretty lainkaan.

Radclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo (Basam Books 2010)
1900-luvun alussa kielletty kirja naisten välisestä rakkaudesta on klassikko.

Emma Juslin: Frida ja Frida (Teos & Söderströms 2008)
Isosiskon tyttöystävä pistää suomenruotsalaisen perheen 13-vuotiaan tytön elämän sekaisin.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016)
Transsukupuolisesta Peetusta kertova nuortenkirja.

Inka Nousiainen: Kaksi kevättä (Otava 2001)
Pieni, herkkä romaani tanssista, rakkaudesta ja kahden nuoren naisen välisestä suhteesta.

Dan Rhodes: Kulta (Sammakko 2008)
Walesilaiseen pikkukylään sijoittuva romaani imaisee mukaansa ja järkyttää lopussa.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava 2014)
Monitulkintainen romaani sukupuolesta, seksuaalisuudesta, sodasta ja identiteetistä.

Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan (Lurra Editions 2012)
Yksi hienoimmista isän ja pojan välisen suhteen kuvauksista, jonka olen koskaan lukenut.

Kommentit

  1. Nyt kiinnostuin tuosta Yksinäisyyden kaivosta. Tanskalainen tyttö on myös lukulistallani, tosin se kiinnostaa elokuvanakin.

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista
  3. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude