Siirry pääsisältöön

Jessica Walton & Dougal MacPherson: Olen ystäväsi aina

"En minä välitä siitä oletko tyttönalle vai poikanalle! Tärkeintä on, että olet minun ystäväni."
"Olet paras ystävä, joka nallella voi olla", sanoi Elli.

Tähän syksyn lastenkirjauutuuteen oli pakko tutustua heti, kun se ilmestyi. Olen ystäväsi aina on kuvakirja, joka kertoo poikanallesta, joka on aina halunnut olla tyttönalle. Kirjan kuluessa Erkistä tuleekin Elli, alkuperäisessä tekstissä Thomas-nallesta tulee Tilly.

Sateenkaariperheen äitinä ja ahtaita sukupuolirooleja vieroksuvana yritän iskostaa lapseeni jo pienestä pitäen käsityksen sukupuolien moninaisuudesta. Jo leikki-ikäinen on hätkähdyttävän hyvin perillä siitä, mikä on "tyttömäistä" ja "poikamaista", mitkä ovat "tyttöjen" värejä ja mitkä vaikkapa "poikien" leluja. Yritän epätoivoisesti välillä vastustaa näitä stereotypioita - vaikka tällaisten lastenkirjojen avulla - ja ihastella tasapuolisesti sekä tyttären Frozen-tanssia että Darth Vader -marssia. ;)

Aloin siis innoistani lukemaan 4-vuotiaalle tätä nalletarinaa. Vaikka transsukupuolisuus lastenkirjan aiheena on minusta poikkeuksellisen rohkea ja tarina hieno, niin yhden hengen lapsiyleisö suhtautui kirjaan melko neutraalisti. Hänen mielestään aiheessa ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä; Erkin transformaatio Elliksi oli huomattavasti tylsempi juttu kuin esim. kirjassa oleva robotti. :D


Ja sehän on hyvä asia; lapset suhtautuvat yleensä ennakkoluulottomasti ja avoimesti aiheisiin, jotka aikuisten mielestä ovat vaikeita tai vaivaannuttavia. Kirjassakin nallen muutos esitetään täysin luonnollisena ja ongelmattomana asiana, vaikka Erkkiä aluksi pelottaa, onko Tuomas enää hänen ystävänsä sen jälkeen.


Jessica Walton ei ala problematisoida tai selittää transsukupuolisuutta sen kummemmin eikä se kirjan kohderyhmälle olekaan mitenkään välttämätöntä. Kirjan avainsanomaan voi samastua lapsi kuin lapsi: tärkeintä on leikki, ystävyys ja toisen kunnioittaminen sellaisena kuin tämä on. Vaikka Erkki muuttuu kirjan edetessä Elliksi, hänen ja Tuomaksen yhteiset leikit pysyvät täsmälleen samoina kirjan lopussa kuin sen alussakin.

Transsukupuolisuusteeman lisäksi kirjassa ravistellaan lempeästi myös lasten sukupuolittuneita leikkejä. Tuomas ja nalle järjestävät mm. teekutsut, ja Aava-tyttö rakentaa robotin. Kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat, tyttöjä tai poikia tai jotain muuta.


Dougal MacPhersonin kuvitus on luonnosmaista ja lapsenomaista, vesiväritaivas on sinistäkin sinisempi. Suosittelen lämpimästi!

Luettu myös Sininen keskitie ja Luetaanko tämä? -blogeissa.

* VINKKI: Blogista löytyy lisää sateenkaarevia aiheita ja erilaisia perheitä käsitteleviä lasten- ja nuortenkirjoja tunnisteella "sateenkaareva lastenkirja".

Jessica Walton & Dougal MacPherson (kuvitus): Olen ystäväsi aina. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. Otava. 2016. 28 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Introducing Teddy
Suomentaja: Emma Alftan

Otava: Olen ystäväsi aina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi