Siirry pääsisältöön

Kuvallinen messuraportti Turun kirjamessuilta


Turun kirjamessut ovat taas onnellisesti ohi. Tänä vuonna tungos oli varsinkin lauantaina uskomaton ja tunnelma oli melko... tiivis. Pääsin kuulemaan mielenkiintoisia kirjailijoita ja muita esiintyjiä, ostamaan kirjoja ja kärkkymään signeerauksia sekä tapaamaan muita kirjabloggaajia - osaa pikaisemmin, osan kanssa ehdin jutella pitempään. :) Tässä muutamia kuvia ja tunnelmia messuilta.

Lauantai pyörähti käyntiin toimittaja ja siirtolaisasiantuntija Mark Terkessidisin puheella aiheesta Is migration causing a crisis in Europe? Uskomattoman inspiroiva puhuja, jolla oli todella mielenkiintoista sanottavaa aiheesta! Tuli tunne, että Suomessa eletään melkoisessa kuplassa, kun täällä vielä kuvitellaan, että maahanmuutto ja siirtolaisuus on jokin uusi ilmiö, jota voisi jotenkin vastustaa tai toivoa sen menevän hiljalleen ohi. Terkessidisin mukaansa elämme oikeastaan jo post-migration -aikaa, eli aikaa siirtolaisuusaaltojen jälkeen, ja Eurooppa on kaikkea muuta kuin homogeeninen.

Porilaiskirjailija Hanna-Riikka Kuisma kertoo uusimmasta romaanistaan Viides vuodenaika (Like), jossa kuvaillaan mielen sairautta ja pirstaloitumista.

Satakunnan messuosasto oli aika jännä. :)

Uusi Potterkin oli tarjouksessa. Suomennos ilmestyy reilun kuukauden päästä, 8. marraskuuta.

Katja Leino haastattelee kahta Gummeruksen esikoiskirjailijaa, Minna Rytisaloa (Lempi) ja Inkeri Markkulaa (Kaksi ihmistä minuutissa). Ihanan Lempin ahmaisin junamatkalla kirjamessuille, ja Markkulan lääketieteen maailmaan sijoittuva teos on yöpöydälläni lukupinossa.

Minna Rytisalo signeeraa kirjaansa.

Otavan messuosastoa.

Linnea Alho kertoo halustaan selvittää isoisänsä menneisyyden salaisuuksia ja sen myötä syntyneestä kirjasta Todistaja (WSOY).

Kaksi kiusaamisesta kertovaa uutta lastenkirjaa: Katri Kirkkopellon Piki ja Elina Hirvosen & Ville Tietäväisen Näkymätön (Lasten Keskus). Jälkimmäistä on jo luettu meillä kotona ja sen tarina yksinäisestä avaruusoliosta uppoaa nelivuotiaaseen täysin.

Tungos lavojen edustalla oli tosiaan välillä melkoinen.

Sunnuntai alkoi Mike Pohjolan vakuuttavalla esiintymisellä, jossa hän väitti olevansa ainoa, joka tietää, kuka sytytti Turun palon. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea vastauksen romaanista 1827 (Gummerus). Ainakin meidän kuulijaseurueemme vakuuttui asiasta ja eräs meistä osti kirjan omakseen. :)

Sain kirjailijalta tämän nerokkaan ja romaanin teemaan täydellisesti sopivan oheistuotteen! Tulitikkuaskin toisella puolella lukee "Ethän polta Turkua!" :D

Stefan Moster haastattelee sveitsiläiskirjailija Alain Claude Sulzeria. Osa jutuista meni ohi yksinkertaisesti siitä syystä, että en osaa saksaa (vaikka Moster tulkkasikin kysymyksiä ja vastauksia myös suomeksi). Kiinnostus tuoreinta romaania (Täydellinen tarjoilija, LURRA Editions) kohtaan vain kasvoi, varsinkin kun ymmärsin haastattelun perusteella, että se on eräänlainen versio Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -klassikosta.

Sain Sulzerilta myös signeerauksen - josta en saa selvää! :D Kertokaapa hyvät signeerausasiantuntijat ja saksaa osaavat (jos se on saksaa), että mitä tuossa "for Satun" ja päivyksen välissä lukee. T. Utelias :)
 
Robin veti paikalle yleisöä. Jouduin myös hänen turvamiehensä tuuppaamaksi, kun törötin ilmeisesti tähden kulkuväylällä. Heh... :)

Tommi Kinnunen kertoi Lopotin kirjoitusprosessista. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka kirjailija käytti näkövammaisia informantteja Helenan osioita kirjoittaessaan.

Messumatkan päätteeksi pääsin vielä nauttimaan lattea ja kahvia Aurajoen rantaan Taidekahvila Café Artiin. Täydellinen päätös Turun reissulle!

Ja enää vajaa kuukausi Helsingin kirjamessuihin! Kärsimättömänä nappasin Turun messuilta mukaani Helsingin painetun messuoppaan, kun en sellaista vielä ole postissa saanut. Junamatka takaisin Savon sydämeen sujui mukavasti kiinnostavia haastatteluja ja keskusteluja ympyröidessä. ;)

Kommentit

  1. Paljon hyviä kuvia olet saanut otettua! :)

    VastaaPoista
  2. Veikkaan että signeerauksessa lukee herzlich = sydämellisesti

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Messukuume Helsinkiin vain kasvaa näiden kuvien myötä.

    VastaaPoista
  5. Olin itsekin sunnuntaina messuilla ja ilmesesti jossakin hyvin lähellä sua, koska mekin olimme kaverin kanssa Robinin tiellä starban matkatessa lavalle! :DD

    VastaaPoista
  6. Ihastuin satakunnan osastoon ja porilaisten kirjastoautoon :) Suomen vanhin kirjoitus oli huippukokemus nähdä luonnossa.
    Tykkäsin Mikael Agricola-teemasta, jota olisi voinut olla enemmänkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi