Kirjanurkkaus

Kansi: Tuomo Parikka Vain harvat maallikot ymmärtävät, että epävarmuus on lääkäreistä paljon piinaavampaa kuin kärsivien tai kuolevien potilaiden kohtaaminen. On melko helppoa hyväksyä potilaan kuolema, jos tietää vailla epäilyksen häivää, ettei häntä voi pelastaa. Hyvä lääkäri kyllä tuntee empatiaa, mutta tilanne on kiistattoman selvä: se on elämää, ja jokaisen täytyy kuolla joskus. Mutta tilanne muuttuu pulmalliseksi, jos ei ole täysin varma, voisiko auttaa tai pitäisikö edes. Kirurgeja pidetään lääkärikunnan omahyväisimpänä, ärsyttävimpänä sakkina; ja neurokirurgit saattavat kenties olla pahimmasta päästä. Kirurgia vaatii mitä ilmeisimmin rutkasti itsevarmuutta ja kenties toisinaan tämä vuotaa myös persoonan puolelle, näyttäytyen muille liian suurena egona. Tämä on tietenkin vain stereotypia, mutta kokenut englantilainen neurokirurgi Henry Marsh ei ainakaan ole sieltä nöyrimmästä päästä ihmisiä. Toisaalta, miksi olisikaan? Hän tekee työkseen jotain, johon monella ei henkin...

Ulkoasu: Maria Mitrunen He juoksevat rinnakkain urheilupuiston pururadalla, kääntyvät uimarannan kohdalta hiekkatielle ja jatkavat rannan suuntaisesti pohjoiseen. Kengät pureutuvat karkeaan soraan, askel rullaa kevyesti, kädet rytmittävät juoksua tehokkaasti. Mereltä nousee viileää ilmaa: hajuja, joita hän ei muistanut olevan olemassa. Kyllä! hän sanoo itselleen, mutta odottaa sanaa ei. Olen harrastanut juoksemista epäsäännöllisen säännöllisesti ja täysin ilman minkäänlaista treeniohjelmaa tai tavoitteellisuutta jo lapsesta asti. Nuorena suosikkilajini olivat pikamatkat, satasen ja kahden sadan pyrähdykset. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä pidemmäksi lenkit ovat venyneet. Nykyään nautin eniten siitä, kun sopiva rytmi löytyy ja juoksu rullaa vaivattomasti. Eikä edes vauhti tai matka ole pääasia vaan se tunne . Siihen jää koukkuun. Marko Kantomaan esikoisteoksessa juostaan ja paljon. Lenkeillä, kilpailuissa, sateella ja poutasäässä, rannoilla ja metsissä. Pyritään kohti ki...

Jossain on piilossa ilo. Sen etsiminen tuntuu sellaiselta hakuammunnalta, ettei edes yhteen yritykseen riitä jaksaminen. Ainoa toivo on, että se itse kyllästyy kyyristelemään pimeässä ja tulee esiin. Älkää antako kannen hämätä: tämä ei ole nuortenkirja tai kevyt viihderomaani. Minulle tämä oli yksinkertaisesti yksi tämän vuoden parhaista teoksista - ellei paras. Annastiina Stormin esikoisromaani oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Hesarin arviossa kirjaa kuvailtiin "hotkaistavaksi" ja itse ahmin sen yhtenä suupalana, kerralla alusta loppuun. Romaani rakentuu pirstaleisen, onnettoman perheen ympärille. Isosisko Silja vaihtaa pikkuveljensä yöllä kastelemat housut kuiviin, koska äidillä on yövuoro ja isä on jossain, poissa. Silloin kun isä on paikalla, hänen sisältää purkautuu välillä huutava, kiroileva myrsky. Äidin mahassa on uusi pikkusisarus eikä Silja ymmärrä, miksi se muuttaa äidin hymyn suruhymyksi. Silja pakenee mielikuvitusleikkeihin Täh...

Kansi: Päivi Puustinen Pian hän alkaisi maalata ja silloin maailma olisi niin kuin sen piti. Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leijui jo niiden tuoksu. Joel Haahtelaa lukiessa voi vain nauttia ja antaa kielen viedä. Heti ensisivuilta lähtien heittäydyn luottavaisesti sen kannateltavaksi - ja se kantaa - aina 1950-luvun Helsinkiin, erääseen Luotsikadun asuntoon, jossa asuu äiti yhdessä aikuisuuden kynnyksellä olevan poikansa Visan kanssa. Visa katsoo Vincent van Goghista kertovan elokuvan ja näkee yhtäkkiä maailman toisin. Talvinen maisema, tuttu kaupunki, äidin nuttura... Kaiken voi piirtää tai maalata. Intohimo taiteeseen vie Visan aina Bolognaan ja Venetsiaan asti. Kuusikymmentäluvun idealismi ja seitsemänkymmentäluvun aatteet saavat Euroopan taidepiirit kuohumaan. Visa jää - kuten usein Haahtelan kirjojen päähenkilö tai minäkertoja - hieman ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Hän ei kuitenkaan ole mikään väritön sivustakatsoja vaan häntä ajaa...

Viikko on vierähtänyt sellaisessa työhulinassa, etten ole ehtinyt tehdä minkäänlaista koontipostausta viime viikon kirjamessuista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eli tässä kuvallinen paluu kirjabloggarin ja erään 5-vuotiaan kirjafanin messutunnelmiin. (Pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua - kamerani on sanonut itsensä irti, joten kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja.) Pakollinen kuva lastenalueella hyvänä maamerkkinä toimineesta Harry Potter -bussista. Sen sisältä oli hyvä tarkkailla Mörköä. :) Lastenalue oli minusta parempi kuin esim. viime vuonna: oli selkeämmin eroteltu alle kouluikäisille suunnattu Tarina-lava ja isompien Magia-lava. Tosin välillä näiden lavojen välillä käytiin melkoista kilpalaulantaa, jos toisella oli juuri samaan aikaan menossa jokin hieman äänekkäämpi esiintyminen tai esitys. Mutta kokonaisuutena siis ihan toimiva alue. Mila Teräs lukee Kettu ja värit -kuvakirjaa (Karisto) kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Yleisökin sai osallis...

Helsingin kirjamessut ovat juuri tätä kirjoittaessa alkaneet ja itsekin suuntaan pääkaupunkiseudulle tänä iltana ja messuille huomisesta alkaen. Lokakuu on ollut ennätyskiireinen töiden ja muun elämän puolesta, joten bloggaustahti on hiipunut entisestään, mutta messuille on silti pakko tulla fiilistelemään, hypistelemään kirjoja, kuuntelemaan kiinnostavia kirjailijoita ja tapaamaan muita kirjabloggaajia! Bloggaajat vinkkaavat tuttuun tapaan kirjoja Boknäsin osastolla 6m48 ainakin tänään ja huomenna klo 16 - 18 ja viikonloppuna klo 14 - 18. Muinakin aikoina tuolta osastolta saattaa hyvinkin bongata kirjabloggaajia. Tässä vielä muutama tärppi perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille: Perjantai 12.30 - 13.00 Mika Waltari Seija Ahava kertoo tuoreimmasta romaanistaan Ennen kuin mieheni katoaa . 13.30 - 14.00 Olohuone Suomennos-slam. Kääntäjät Kersti Juva ja Juhani Lindholm ovat molemmat suomentaneet etukäteen saman tekstin ja ottavat leikkimielisesti yhteen käännösratkai...

Turun kirjamessut ovat onnellisesti ohi ja sain kuin sainkin viimein kuvakoosteen messuista aikaiseksi. Olin messuilla lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina ohjelmani painottui seuralaisen iän vuoksi lähinnä uudelle lasten alueelle. Se olikin hienosti toteutettu kaikenikäisiä lapsia ajatellen: oli värityskuvia, löhöilytyynyjä, leikkimökki, lukunojatuoli ja jopa lasten oma messukirjasto eli kirjahylly täynnä kirjauutuuksia eri kustantamoilta (myös oiva markkinointikeino!). ;) Parasta alueessa oli se, että se oli sijoitettu omaan rauhalliseen nurkkaansa B-halliin, jolloin se oli hieman sivussa pahimmasta messuruuhkasta ja hälinästä (vink! vink! Helsingin kirjamessut, jonka viime vuoden lasten alue oli tästä näkökulmasta katsoen katastrofaalinen). Juhani Känkänen avasi päivämme musikaalisesti laulutuokiolla, joka perustui Apo Apponen -kirjasarjan (Teos) teemoihin ja tapahtumiin. Sarja on tyttäreni uusi suosikki, joten oli hauskaa kuunnella lauluja tutuista aiheista. Aiheeseen li...