Siirry pääsisältöön

Paluu kirjamessuille ja salainen lahjanantaja

Viikko on vierähtänyt sellaisessa työhulinassa, etten ole ehtinyt tehdä minkäänlaista koontipostausta viime viikon kirjamessuista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eli tässä kuvallinen paluu kirjabloggarin ja erään 5-vuotiaan kirjafanin messutunnelmiin. (Pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua - kamerani on sanonut itsensä irti, joten kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja.)

Pakollinen kuva lastenalueella hyvänä maamerkkinä toimineesta Harry Potter -bussista.

Sen sisältä oli hyvä tarkkailla Mörköä. :)

Lastenalue oli minusta parempi kuin esim. viime vuonna: oli selkeämmin eroteltu alle kouluikäisille suunnattu Tarina-lava ja isompien Magia-lava. Tosin välillä näiden lavojen välillä käytiin melkoista kilpalaulantaa, jos toisella oli juuri samaan aikaan menossa jokin hieman äänekkäämpi esiintyminen tai esitys. Mutta kokonaisuutena siis ihan toimiva alue.

Mila Teräs lukee Kettu ja värit -kuvakirjaa (Karisto) kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Yleisökin sai osallistua heiluttelemalla sopivan värisiä lippuja tarinan aikana.

Perjantain kohokohta: suomennos-slam, jossa kääntäjälegendat Kersti Juva ja Juhani Lindholm sekä nuorempaa kääntäjäsukupolvea edustava Kasper Salonen ottivat mittaa toisistaan ja toistensa suomennoksista. Aivan mahtavaa pilkunviilausta ja kielen kiemuroiden analysointia! :)

Lauantain bloggariaamiaisen kirjoja ja kirjailijoita. Tristanian (WSOY) olen jo lukenut (suosittelen!) ja Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY) on juuri kesken.

Sillä välin Tarina-lavalla luotiin nukketeatteriesitystä Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen Siiran sirkusmatkan (Otava) hengessä.

KirjaKallion lavalla oli - kuten aina - kiinnostavaa ja laadukasta ohjelmaa. Tässä Anna Hallava kertoo Valpuri Vaahteran maaginen korva -nuortenromaanistaan (WSOY).

Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! veti paikalle yleisöä.

Kokenut kirjamessuilija muistaa syödä riittävän energiapitoisesti messupäivän aikana. :D Tässä nautitaan berliininmunkkia ja kuunnellaan Elina Hirvosen haastattelua kuvakirjasta Prinsessa Rämäpään talvitaika (Tammi). Vaikuttaa aivan huikealta kirjalta; käykääpä lukemassa myös Kian arvio!

Otavan uudet Proust-painokset ovat aika tyylikkäitä.

Nelli Hietala kertoo kirjastaan Kielillä puhumisen taito (Aula & Co.). Luin ärrävikaisesta naisesta kertovan kirjan kesällä, ja ehkä erikoisin ratkaisu siinä oli se, että osa kirjasta on kirjoitettu täysin ilman r-kirjaimia.

Lauantain kohokohta: Magdalena Hai luki Kurnivamahaisen kissan (Karisto) - ja vieläpä kokonaan! Tarina on kyllä sellainen, että sitä ei mielellään kesken jätä vaan oma lapsenikin haluaisi aina kuulla kirjan kannesta kanteen. Alun hän muistaa jo ulkoa. :D

Sunnuntaina oli taas huomattavasti väljempää.

Baba Lybeck haastatteli Mauri Kunnasta Koiramäen Suomen historiasta (Otava), jonka tekeminen oli kuulemma pitkä ja monisäikeinen prosessi. Kirjasta tulikin muuten Helsingin kirjamessujen kaikkien aikojen myydyin teos (yli 5 000 myytyä kappaletta)!

Sunnuntain kohokohta: Paleface luki Tatun ja Patun ällistyttävää satukirjaa (Otava) mahtavasti eläytyen. Kirjailijoillakin oli ilmeistä päätellen hauskaa. :)

Reetta Niemelä lukee teosta Pipsa Pipariviulun 42 kaveria (Otava). Itse en ole proosarunojen suuri ystävä, mutta 5-vuotiaaseen kirjan oudot ja absurdit runot uppoavat täysin.

Messujen jälkeen on aina sellainen miellyttävä kirjapöhnäinen olo, kun on saanut hyvällä tavalla yliannostuksen kirjoja, kirjailijoita ja kirjallista keskustelua. Ensi vuonna taas! Silloin messut järjestetään 25. - 28.10 ja teemamaana on Yhdysvallat.

P.S. Sain tällä viikolla Helsingistä 28.10 - eli sopivasti syntymäpäivänäni - lähetetyn Harry Potter -teemaisen aikuisten värityskirjan postissa - ilman mitään saatetta, viestiä tai lähettäjän tietoja. Ihana yllätys, mutta kuka myöntää olevansa sen takana? Perhe ja ystävät on kuulusteltu ja todettu syyttömiksi, joten seuraavaksi todennäköisin lähde on joku kirja- tai blogimaailman ystävällinen sielu. Kuka oletkaan, salainen lahjanantaja, kiitos! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi