Siirry pääsisältöön

Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista (toim. Erkka Mykkänen)

Astiakaappeihin päädyttyään kuvat leviävät kaikkialle: pyyhkeiden reunat, pussilakanat, kellot, tohvelit, sukkien resorit, tarrat, tahrat, muotoiset heijastimet, jokahahmot, mikähahmot, tuikkumuikkulyhdyt ja nurkissa seisovat designlamput, valettu muottiin, värisevät, kun Sohvi vielä ostaa lasit, veitset, teepussilaatikon, muupussilaatikon, ja pikkuinen myyjä myy.

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi voisi lukea vaikka kotimaisen kirjallisuuden klassikoita, mutta jos Alastalon salissa ei (edelleenkään) iske tai Seitsemän veljestä on jättänyt traumoja kouluajoilta, niin miltä kuulostaisi Juha Hurmeen novelli "Ylistalon huussissa" tai Petri Tammisen "Seitsemän veljestä - viidestoista luku"? Tai millaiseksi Kalevalan Ainon tarina muuttuu Joonas Konstigin käsissä ja millainen yllättävä loppu Antti Heikkisen versioon Juhani Ahon Rautatiestä sisältyy?

Erkka Mykkäsen toimittama antologia, jonka alaotsikko on Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista, koostuu kymmenen kotimaisen nykykirjailijan kirjoittamasta novellista jonkin enemmän tai vähemmän tunnetun suomalaisen klassikkoteoksen pohjalta. Osa on kirjoittanut suoraa jatkoa klassikolle, kuten vaikkapa Hurme ja Tamminen. Osa taas on ammentanut inspiraatiota alkuteoksesta, käsitellyt samoja teemoja eri näkökulmasta tai siirtänyt henkilöt jossain muodossa nykyaikaan.

Yksi suosikeistani on ehdottomasti Petri Tammisen hervottoman hauska lisäluku Seitsemälle veljekselle, joka aloittaa antologian. Nauroin ääneen jo novellin ensimmäiselle kappaleelle, kuten Instagramiin postasin. :) Tammisen novelli on todellista fanifiktiota parhaimmillaan; se kunnioittaa omalla tavallaan alkuteosta, mutta vie sen henkilöt herkullisella tavalla uuteen tilanteeseen: Eero on lukenut hegemonisesta maskuliinisuudesta ja yrittää nyt kovapäiselle ja miehisyyttään puolustavalle veljesparvelle selittää, kuinka sukupuolibinärismi syrjii sekä miehiä että naisia, heteroita ja sateenkaareviakin. :D

Toinen huikea ja vaikuttava novelli on Anu Kaajan "Toinen talvi", joka pohjautuu Tove Janssonin Taikatalveen. Kaaja on tarttunut Janssonin teoksen vierauden, toiseuden ja identiteetin teemoihin ja tarkastelee samalla muumien merkitystä nyky-Suomessa: muumitavaraa löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kodista sen ahkeran tuotteistuksen ansiosta (ks. postauksen alussa oleva lista, joka on sitaatti Kaajan novellista), mutta toisaalta varsinkin muumimukivillitys on lähtenyt joillakin ihmisillä käsittämättömällä tavalla lapasesta.

Kaajan novelli kertookin muumimukeja pakkomielteisesti keräävästä Sohvista ja tämän puolisosta Ruskasta, joka pukeutuu aina, sekä sisällä että ulkona, pullean pehmoiseen, valkoiseen toppatakkiin:

Se muuttaa hänet muodottomaksi ja siten muovautuvaksi mihin tahansa. Useimmiten hän pusertuu kaikille tuttuun peikohtavaan heikkohahmoon, jonka tunnistaa kuka tahansa lapsuutensa täällä elänyt, hän on pyöreä kuin aika, aamupiirrettyjen ääni, pehmeäksi dubattu sukupuoleton hymähtely, ja rauhallinen.

Novelli on täynnä jokaiselle suomalaiselle tuttua ja tunnistettavaa muumikuvastoa, vaikka muumeja siinä ei itse asiassa mainita sanallakaan suoraan! Kuitenkin jokainen suomalaislukija tietää, kuka on novellin Raitapaita, Punanuttu, mummumamma ja se, jolla on kultainen rannerengas ja otsatukan tupeerattu vetyperoksidi.


Saara Turusen Hanna on erikoinen ja koskettava novelli, joka tuntuu todella henkilökohtaiselta, jopa päiväkirjamaiselta. Novellissa kirjailija samastuu Minna Canthin Hannaan ja kurkottaa omasta yksinäisyydestään tätä kohti metafiktion keinoin.

Myös Juhani Karilan versio Aino Kallaksen Sudenmorsiamesta, "Sudenmorsian - Halfbreed", on mainio. Alkuperäinen tarina on siirretty pelimaailmaan, kun kaksi pelejä harrastavaa teiniä alkaa pelata Sudenmorsian-videopeliä.

Jatkuu! ravistelee, päivittää ja kyseenalaistaa muutamia jo osittain puhki luettuja ja käsiteltyjä klassikkoteoksia. Klassikoilla leikitellään ja niille nauretaan hyväntahtoisesti. Toisaalta novelleista näkee myös, että kirjailijat kunnioittavat ja oikeasti myös fanittavat alkuteoksiaan.

Tällainen novellikokoelma on ensinnäkin nerokas idea ja toteutuskin on huikea. Kannattaa lukaista! Kirjablogeissa tätä ei hirveästi ole toistaiseksi näkynyt, mutta ainakin Minna, Riitta ja Tuijata ovat tykänneet tästä kovasti. Niin, ja oli tällä antologialla sekin vaikutus, että haluan ehdottomasti lukea lisää teoksia Petri Tammiselta ja Anu Kaajalta. Ja myös Canthin Hannan. :)

Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista. (toim. Erkka Mykkänen). Gummerus. 2017. 252 sivua.

Gummerus: Jatkuu! - Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
HS.fi: "Erkka Mykkänen fanittaa Waltaria ja päätyi kirjoittamaan jatkoa Sinuhen tarinalle"

Kommentit

  1. Tämä oli hienoa fanitusta kertakaikkiaan! Jokainen novelli oli paikkansa ansainnut. Anu Kaajan versio muumeista kosketti minuakin, plus etenkin Saara Turusen Hanna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kattaus eri tyylilajeja oli saatu tähän mukaan. Fanitusta parhaimmillaan! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi