Siirry pääsisältöön

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä ja muita tarinoita

Blogitauko on venähtänyt ennätyksellisen pitkäksi. Mutta jospa nyt taas syksyn tullen ja varsinkin kirjamessujen lähestyessä into palaisi takaisin. :)

Lainasin ystävän suosituksesta kirjastosta Lucie Durbianon sarjakuva-albumin. Takakannen mukaan tarinakokoelma koostuu "seitsemästä lyhyestä, kummallisesta, julmasta, koomisesta, kauniista ja mutkikkaasta rakkaustarinasta."

Durbianon tarinat ammentavat tutusta satuperinteestä aina Punahilkasta Liisa Ihmemaassa -tarinaan. Kaikki on kuitenkin hämmentävällä tavalla vinksahtanutta - ja nämä eivät todellakaan ole mitään lasten satuja enää.

Nimitarinassa isoäitinsä luo kulkeva Punahilkka vannookin ikuista rakkautta kohteliaalle herrasmiessudelle, joka kiusoittelee tyttöä. Susi on itsevarma maailmanmies, Punahilkka häiritsevän sinisilmäinen ja kokematon pikkutyttö.


"Lili ja Charlie" -niminen tarina puolestaan kuvailee kiellettyä rakkautta ja sen kohtalokkaita seurauksia. Renessanssin aikaan sijoittuva "Samuel" kertoo vaikutusvaltaisen aatelismiehen ja tämän rakastajan suhteesta, joka on jotain hyväksikäytön ja riippuvuuden välillä.


Suurimman vaikutuksen teki tarina nimeltä "Villi länsi". Siinä kotitilallaan vieraileva kirjallisuudenopiskelija Philip ihastuu veljensä Danin tulevaan vaimoon Elieen. Kun tunne ryöpsähtää molemminpuoliseksi, kolmiodraaman jälki on rumaa.


"Kani Kani" taas on erilainen versio Liisa Ihmemaassa -tarinasta. Valkoinen kani on menossa pelastamaan rakasta Jacky-kania merirosvojen kynsistä, mutta ilkikurinen Alice seuraa häntä.


"Etanan murheessa" etana on rakastunut päätä pahkaa naista esittävään kivipatsaaseen. "Puutarha-cocktailissa" näyttelijänurasta haaveileva Astrid tapaa ihailemansa elokuvaohjaajan puutarhajuhlissa, mutta illan kuluessa pensaissa alkaa pyöriä muitakin pareja.

Tämä oli todella hämmentävä ja häiritseväkin lukukokemus, vaikka toisaalta pidän siitä, että satujen perinteisiä asetelmia ravistellaan uuteen uskoon (vaikuttavin esimerkki tästä viime vuosilta on Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille). Durbianon piirrostyylikin on värikkään lastenkirjamainen - eikä ihme, koska hänet tunnetaan Ranskassa nimenomaan lastenkirjojen kuvittajana. Pelkistetyt kuvat ja kirkkaat värit luovat aika kiehtovan kontrastin aikuismaisille teemoille.

Tarinoissa on hyväksikäyttöä, pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, seksiä, riippuvuutta ja pakkomielteitä. Rakkaus on näissä tarinoissa pääosassa, mutta mitään ruusunpunaista ja viatonta se ei todellakaan ole.


Kirja jätti myös Mari A.:n hämmentyneeseen tilaan. Maija on lukenut tämän lisäksi myös toisen Durbianolta suomennetun albumin nimeltä Aarre.

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä ja muita tarinoita. WSOY. 2009. 118 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Le Rouge vous va si bien
Suomentaja: Saara Pääkkönen

Kvaak.fi: 7 kertomusta rakkaudesta
Kirjavinkit: Punainen pukee teitä
Wikipedia: Lucie Durbiano

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude