Kirjanurkkaus

He was my project, my case, my mission. His art, my work and our affair were one. If he failed, I failed. Simple then - we would flourish together. Ian McEwan's most recent novel seems interesting at first: it is the early 1970s, and Serena Frome is recruited by the British Security Service, the MI5. The Cold War is on, and Serena is assigned an undercover mission code-named "Sweet Tooth" to recruit a promising novelist to wage the war against Communism on a cultural and literary front. The idea is that the novelist receives a huge grant (although he doesn't know where it originally comes from), and in return he must simply write and publish fiction. How and when the MI5 plan to influence and take advantage of the resulting texts remains unclear... But after this promising, although slightly confusing, start, the story seems to get stuck where it is; it doesn't really go anywhere - at least not anywhere interesting. As you continue reading, you soon begin to...

Sitten hobitti pani sormuksen sormeensa ja alkoi kaikujen vuoksi hiipiä vieläkin äänettömämmin kuin hobitti yleensä alas, alas, alas pimeään. Hän vapisi pelosta mutta hänen pienet kasvonsa olivat päättäväiset ja ankarat. Hän oli jo kovin erilainen hobitti kuin se joka oli kauan sitten rynnännyt Repunpäästä ilman nenäliinaa. Hänellä ei ollut ollut nenäliinaa ties kuinka pitkään aikaan. Hän löysti tikaria tupessa, kiristi vyötä ja jatkoi kulkuaan. J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikko Hobitti piti tietenkin lukea uudelleen viime vuonna ilmestyneen, Peter Jacksonin ohjaaman elokuvan kunniaksi. Tai siis elokuvatrilogian ensimmäisen osan kunniaksi. Vaikka tämä oli laskelmieni mukaan jo viides kerta, kuin luin kirjan, sen tarina ei ole menettänyt tippaakaan taianomaisuudestaan vuosien varrella. Sympaattisen Bilbo Reppulin ja sekalaisen kääpiökomppanian vaaroja täynnä oleva matka Smaug-lohikäärmeen hallitsemalle Yksinäiselle vuorelle jaksaa viihdyttää ja jännittää aina vaan. :) Hobit...

Tilanne: Olen sopinut vaimoni kanssa, että hän lähtee töistä vähän aikaisemmin ja tulee kotiin hoitamaan vauvaa, ja minä puolestani lähden rentoutumaan ja viettämään "omaa aikaa" kaupungille. Sen sijaan, että suuntaisin jonnekin hemmotteluhoitoon tai salille, saati drinkille tai edes kahvilaan, päädyn tietenkin kirjastoon, jonka hyllyjen välissä kiertely kuuluu tietenkin rentoutumiskeinojen top-kymppiin. Ajattelen, että mikäs tässä, voisin vaikka lukea jotain sarjakuvaa kaikessa rauhassa. Kerrankin minulla on hetki aikaa. Sarjakuvahyllystä bongaan Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet : muissa kirjablogeissa ja mediassa runsaasti näkyvyyttä saanut, kehuttu ja Sarjakuva-Finlandian voittanut teos, joka on ollut lukulistallani jo kauan. Tartun kirjaan (painava!) ja etsin mukavan tuoli+pöytä -yhdistelmän eräästä kirjaston rauhallisemmista nurkista. Alan lukea. Hetken kuluttua nostan katseeni. Olen ollut täysin uppoutunut kirjan maailmaan, unohtanut ajan ja paikan, kelloon vi...

Tässäkö on ainoan kaupungin kohtalo. Ilman Helsinkiä Suomi olisi kuin tontti Posion keskustassa. Joutomaata, horsmikkoa. Kuten koko Pohjois-Suomi Oulusta Utsjoelle. Me aliarvioimme vihollisen. Luikimme piiloon kuin citykanit. Mikko-Pekka Heikkisen veijariromaani Terveiset Kutturasta kertoo Suomesta, jossa rikas Etelä ja köyhä Pohjoinen ovat ajautuneet törmäyskurssille. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Pohjois-Suomessa enää muisto vain, kun palvelut ovat kadonneet kuntaliitosten seurauksena. Närää aiheuttaa myös se, että hallitus kieltää maaltamuuton: "maalaismassojen" vyöry pääkaupunkiin paremman työn ja palvelujen perässä halutaan estää. Kun Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi valtioksi, Etelä-Suomi nostaa valmiustilaansa ja armeija astuu mukaan kuvioihin. Stadilaisten ja saamelaisten välille syttyy sota. Täytyy myöntää, että Stadi vs. muu Suomi -asetelman kärjistäminen näin överiksi kutkutti mieltä heti ensimmäisistä sivuista lähtien. :) Romaani rakentuu tiu...

Tammikuun luetut: Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi Ian McEwan: Sweet Tooth Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt Michael Frayn: Skios Jeanette Winterson: The Daylight Gate   Tammikuussa luin vaihteeksi enemmän englanninkielistä kirjallisuutta. Ian McEwanin omaelämäkerrallinen (!) vakoiluromaani/rakkaustarina, Sweet Tooth , ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin ja lukeminen takkusi pahemman kerran. Lopussa vastaan tuli kuitenkin sellainen twist , että teki mieli lukea kirja heti uudelleen. :) Romaanin suomennos, Makeannälkä , ilmestyy Otavalta tässä kuussa. Suosittelen, vaikka ei ehkä ihan tyypillistä McEwania olekaan! Michael Fraynin Skios tarttui käsiini kirjastosta ja kiinnosti Booker-ehdokkuutensa vuoksi. En tiennyt romaanista etukäteen mitään ja tajusin jossain vaiheessa lukevani kirjaa, joka edustaa sellaista kirjallisuuden lajia, jota luen tuskin koskaan: puhdasta komediaa farssin muodossa. Tämän lievästi hämmentävän oivalluksen jä...

Tässä omat Blogistanian Globalia -palkintoehdokkaani lyhyine perusteluineen: 1. Alain Claude Sulzer : Väärään aikaan (3 pistettä) Lankakerämäisesti auki kieriytyvä romaani, joka vangitsee ja pitää tiukasti otteessaan. 2. Alan Hollinghurst : Vieraan lapsi (2 pistettä) Taidokkaasti kirjoitettu, nostalgiaa tihkuva, tyylikäs mestariteos menneisyyden ja muistojen katoavaisuudesta. 3. Hernán Rivera Letelier : Elokuvankertoja (1 piste)  Pieni, surumielinen kunnianosoitus tarinankerrontataidolle.

Jotkut kirjat jäivät mieleen värikkäinä varjoina näkökentän rajamailla, epämääräisen tavoittamattomina kuin jokin mikä vilahtaa sateessa kiitävän ajoneuvon ikkunasta nähtynä: suoraan katsottuina ne kuitenkin hävisivät. Vieraan lapsi on brittiläiseen yläluokkaiseen elämään pureutuva kronikka. Kirjan takakannessa silmään pistää heti ensimmäisenä The Guardianista otettu lainaus, "Elegantti, viettelevä ja erittäin nautinnollinen," mikä saa romaanin kuulostamaan lähinnä gourmet-aterialta. :D Kansien välistä paljastuu tosiaan melkoinen pala purtavaksi; Hollinghurst ei päästä lukijaansa helpolla. Välillä kuvaillaan yhtä yksittäistä illanviettoa sivukaupalla ja seuraavassa hetkessä hypätäänkin parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin. Viiteen osaan jaetussa romaanissa tarina kulkee läpi vuosikymmenien vuodesta 1913 aina vuoteen 2008 asti, ja värikäs henkilökaarti vanhenee ja vaihtuu joka osassa. Ainakin minulle tuotti välillä vaikeuksia pysyä mukana ajallisissa harppauksissa ja yri...