Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut


Tammikuun luetut:
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Ian McEwan: Sweet Tooth
Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt
Michael Frayn: Skios
Jeanette Winterson: The Daylight Gate  

Tammikuussa luin vaihteeksi enemmän englanninkielistä kirjallisuutta. Ian McEwanin omaelämäkerrallinen (!) vakoiluromaani/rakkaustarina, Sweet Tooth, ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin ja lukeminen takkusi pahemman kerran. Lopussa vastaan tuli kuitenkin sellainen twist, että teki mieli lukea kirja heti uudelleen. :) Romaanin suomennos, Makeannälkä, ilmestyy Otavalta tässä kuussa. Suosittelen, vaikka ei ehkä ihan tyypillistä McEwania olekaan!

Michael Fraynin Skios tarttui käsiini kirjastosta ja kiinnosti Booker-ehdokkuutensa vuoksi. En tiennyt romaanista etukäteen mitään ja tajusin jossain vaiheessa lukevani kirjaa, joka edustaa sellaista kirjallisuuden lajia, jota luen tuskin koskaan: puhdasta komediaa farssin muodossa. Tämän lievästi hämmentävän oivalluksen jälkeen huomasin kuitenkin pian, että olin myös täysin koukussa. :)

Jeanette Wintersonin The Daylight Gate puolestaan edustaa Jotain Aivan Muuta. Wintersonin uusin romaani sijoittuu 1600-luvun Englantiin noitavainojen aikoihin. Goottilaisen synkkä tarina kertoo Pendlen noitien tarinan.

Sain myös luettua Alan Hollinghurstin Vieraan lapsen loppuun ja kirjoitin jo mietteitäni täällä. Lisäksi luin Nina Hemmingssonin sarjakuvan, josta löytyy sekä hyvää että huonoa sanottavaa, mutta siitä(kin) lisää myöhemmin...
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hannelen kirja-paratiisi04 helmikuuta, 2013 21:14

    Jeanette Wintersonista tykkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr10 helmikuuta, 2013 17:04

      Winterson kuuluu myös omiin suosikkeihini, vaikka The Daylight Gate oli kyllä täysin erilainen kuin kirjailijan aiemmat teokset jotka olen lukenut. :)

      Poista
  2. Katri04 helmikuuta, 2013 21:21

    Hieman asian vierestä, mutta kuvassa olevan kissan väritys näyttää ainakin tuon kuvan perusteella melko samalta kuin meidän leidin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr10 helmikuuta, 2013 17:07

      Heh, liekö kaukaista sukua..? :) Tuolla meidän kissalla on erikoisena tuntomerkkinä töpöhäntä, ollut syntymästä asti.

      Poista
  3. Anonyymi09 helmikuuta, 2013 14:02

    Sulonen kisu! Itselläni on kissa, jolla on samanlainen väritys :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää