Ilman Helsinkiä Suomi olisi kuin tontti Posion keskustassa. Joutomaata, horsmikkoa. Kuten koko Pohjois-Suomi Oulusta Utsjoelle.
Me aliarvioimme vihollisen. Luikimme piiloon kuin citykanit.
Mikko-Pekka Heikkisen veijariromaani Terveiset Kutturasta kertoo Suomesta, jossa rikas Etelä ja köyhä Pohjoinen ovat ajautuneet törmäyskurssille. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Pohjois-Suomessa enää muisto vain, kun palvelut ovat kadonneet kuntaliitosten seurauksena. Närää aiheuttaa myös se, että hallitus kieltää maaltamuuton: "maalaismassojen" vyöry pääkaupunkiin paremman työn ja palvelujen perässä halutaan estää. Kun Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi valtioksi, Etelä-Suomi nostaa valmiustilaansa ja armeija astuu mukaan kuvioihin. Stadilaisten ja saamelaisten välille syttyy sota.
Täytyy myöntää, että Stadi vs. muu Suomi -asetelman kärjistäminen näin överiksi kutkutti mieltä heti ensimmäisistä sivuista lähtien. :)
Romaani rakentuu tiuhaan vaihtuvien kertojien näkökulmien varaan. Selkkauksen vaiheista raportoi jyväskyläläinen toimittaja Aino Riski. Armeijassa puolestaan alikersantti Jesse Purola yrittää valaa uskoa itseensä ja miehiinsä pohtimalla jatkuvasti "mitä Koskela olisi tehnyt". Tuntemattomasta sotilaasta ja HBO:n Taistelutoverit-sarjasta esikuvansa valinnut Jesse kohtaa yllättäviä vastoinkäymisiä, kun nykyajan stadilaissotilaat eivät tottele kuria vaan käyttävät ennemmin aikansa päivittääkseen sodan viimeisimmät käänteet blogeihinsa. Romaanin kirjaviin henkilöihin kuuluu myös mm. Somalian sisällissotaa lapsena paennut suomalaistunut Abdi, joka taistelee Helsingin joukoissa, sekä Oula, Saamen vapautusrintaman nokkamies, joka lähettelee neljäntuulenhatussaan Youtubeen propagandavideoita kuin mikäkin terroristi. Ainoa turhalta vaikuttava lisäys henkilökaartiin oli Toni Morottaja, amerikkalaista gangstaräppiä fanittava "Kutturan gangsta".
Huomasin useaan otteeseen hymyileväni itsekseni romaanin kielelle, vertauksille ja ajoittain slapstickin puolelle hivuttautuvalle huumorille. Mikko-Pekka Heikkinen on varmasti myös Mielensäpahoittajansa lukenut; huumori oli välillä niin samanlaista. Romaanin taustalla voi kuitenkin löytää myös kriittisiä kannanottoja yhteiskunnan ajankohtaisiin kipukohtiin kuntauudistuksesta eriarvoistumiseen ja rasismiin.
Vetävä, hauska, oivaltava ja toiminnantäyteinen huumoripläjäys, joka jaksoi viihdyttää sivu sivun jälkeen.
Ja lopuksi... näinkin voi rakkauden tiivistää:
Tuota on vaikea tajuta. Lähiöjermu ja diplomi-insinööri. Ikäeroa kuusi vuotta, neiti edellä. Rakkaus on tie, jolle ei Googlen kamera-auto pääse.
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta. Johnny Kniga. 2012. 268 sivua.
Johnny Kniga: Terveiset Kutturasta
Kiiltomato: "Kärsimysten kuksa jo kukkuroillaan on"
Tämä oli minullekin positiivinen yllätys :)
VastaaPoistaMainio tuo lopun "mietelause"!