Siirry pääsisältöön

Blogistanian Globalia



Tässä omat Blogistanian Globalia -palkintoehdokkaani lyhyine perusteluineen:

1. Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan (3 pistettä)

Lankakerämäisesti auki kieriytyvä romaani, joka vangitsee ja pitää tiukasti otteessaan.

2. Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (2 pistettä)

Taidokkaasti kirjoitettu, nostalgiaa tihkuva, tyylikäs mestariteos menneisyyden ja muistojen katoavaisuudesta.

3. Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja (1 piste)

 Pieni, surumielinen kunnianosoitus tarinankerrontataidolle.


Kommentit

  1. Hitsiläinen, olin jo unohtanut tuon Letelierin kirjan, se oli kyllä hyvä. Sulzer on mennyt ihan ohi, lisäsin sen heti kirjastolistalleni! Hollinghurstia ei tarvitse nyt hehkuttaa, kun tein sen jo eilen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Letelier oli minulle aika pikaisesti lukaistu välipalakirja, mutta teki silti melkoisen vaikutuksen. Hollinghurst sen sijaan oli kaikkea muuta kuin pikaisesti lukaistu (saati välipala), mutta ansaitsee kyllä kaiken hehkutuksen. :) Sulzeria suosittelen ehdottomasti!

      Poista
  2. Elokuvankertoja kummitteli minunkin bubbling under-kirjoissani. Olisin halunnut antaa sillekin äänen, mutta nyt se joutui väistymään väkivahvan kolmikon alta.

    Vieraan lapsi olisi takuuvarmasti saanut minunkin ääneni, mikäli olisin ehtinyt lukea sen loppuun ennen tätä päivää.

    Väärään aikaan taas on minulle aivan uusi tuttavuus, pitääkin painaa nimi mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärään aikaan on saanut turhan vähän huomiota blogeissa, toivottavasti se löytäisi enemmänkin lukijoita! :)

      Poista
  3. Olen bongannut Väärään aikaan -romaanista lukuisia innostuneita arvioita, mutta en ole vielä saanut kirjaa käsiini - täytyypä mennä kirjaston sivuille tekemään varaus! Vieraan lapsi -tiiliskiveä olen aloitellut, olen tykännyt ainakin tähän mennessä.

    Elokuvankertoja oli minulle vähän laimeampi lukukokemus, ei päässyt kärkikahinoihin, mutta ihan kivasti sekin on kerännyt ääniä tässä kisassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat Sulzerin kirjan käsiisi! Olisi mukavaa lukea siitä enemmänkin blogiarvioita. :)

      Elokuvankertoja on tainnut jäädä monen bloggaajan mieleen, mutta ei tosiaan ihan kärkeen kirinyt lopullisissa tuloksissa.

      Poista
  4. Väärään aikaan oli kyllä varsin hieno kirja, vaikkei se ihan listalleni yltänytkään. Sille olisi kyllä suonut enemmänkin blogisavuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Toivottavasti kirja löytää vielä uusia lukijoita; se oli ehdottomasti yksi viime vuoden parhaimmista lukukokemuksistani. :)

      Poista
  5. Elokuvankertoja melkein pääsi listalleni, mutta karsiutui...Väärään aikaan alkoi kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pohdin pitkään mm. Kani nimeltä jumalan ja Elokuvankertojan välillä, mutta lopulta jälkimmäinen vei voiton ja pääsi ehdokkaiden joukkoon, koska kanikirjan loppu ärsytti niin paljon...

      Kannattaa tutustua Sulzerin romaaniin! :)

      Poista
  6. Elokuvankertoja kärkkyi pistesijoille minullakin, mutta ei aivan päässyt kolmen kärkeen. Tuo Sulzer pitää laittaa muistiin vastaisen varalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvankertoja on tainnut olla monen bloggaajan harkintalistalla; kertoo sekin jotain kirjan mieleenpainuvuudesta. :)

      Poista
  7. Odotan paljon Vieraan lapsi -kirjalta, jonka taannoin varasin kirjastosta. Myös Väärään aikaan vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraan lapselta saa kyllä odottaa paljon: se vaatii paljon lukijalta, mutta antaa myös paljon takaisin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi