keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Tilanne: Olen sopinut vaimoni kanssa, että hän lähtee töistä vähän aikaisemmin ja tulee kotiin hoitamaan vauvaa, ja minä puolestani lähden rentoutumaan ja viettämään "omaa aikaa" kaupungille. Sen sijaan, että suuntaisin jonnekin hemmotteluhoitoon tai salille, saati drinkille tai edes kahvilaan, päädyn tietenkin kirjastoon, jonka hyllyjen välissä kiertely kuuluu tietenkin rentoutumiskeinojen top-kymppiin. Ajattelen, että mikäs tässä, voisin vaikka lukea jotain sarjakuvaa kaikessa rauhassa. Kerrankin minulla on hetki aikaa.

Sarjakuvahyllystä bongaan Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet: muissa kirjablogeissa ja mediassa runsaasti näkyvyyttä saanut, kehuttu ja Sarjakuva-Finlandian voittanut teos, joka on ollut lukulistallani jo kauan. Tartun kirjaan (painava!) ja etsin mukavan tuoli+pöytä -yhdistelmän eräästä kirjaston rauhallisemmista nurkista. Alan lukea.

Hetken kuluttua nostan katseeni. Olen ollut täysin uppoutunut kirjan maailmaan, unohtanut ajan ja paikan, kelloon vilkaisu todistaa, että "hetki" on todellisuudessa ollut reilu tunti. Olen lukenut kirjaa suunnilleen puoleenväliin.

Käytänkö oikeasti harvinaisen, ylellisen "vapaa-aikani" lukemalla yhtä ainokaista sarjakuvaa kirjastossa?

Miksipä ei?

Jatkan lukemista. Kirjan loppukohtaus aiheuttaa kylmiä väreitä. Suljen kirjan kannet ja vien sen takaisin paikoilleen. Olo on jotenkin hutera, epätodellinen. Tuntuu, että palasin takaisin omaan todellisuuteeni jostain hyvin kaukaa.

Tajusin, että olin juuri viettänyt varta vasten suunnitellun vapaan iltapäiväni lukien hirvittävän synkkää ja masentavaa kertomusta maailman järjettömästä epäoikeudenmukaisuudesta ja ihmisten epätasa-arvoisuudesta. Ei mikään kovin rentouttava saati piristävä kokemus. Mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Näkymättömiä käsiä ei ole turhaan hehkutettu, niin vaikuttava ja voimakas lukukokemus se oli. Teos kertoo marokkolaisen Rashidin tarinan. Perheensä ainoa elättäjä tekee vaikean päätöksen lähteä vaimonsa ja pienen lapsensa luota Eurooppaan paremman toimeentulon ja elämän perässä. Laittomana siirtolaisena espanjalaisella kasvihuoneella työskentelevä Rashid kohtaa matkallaan mitä uskomattomimpia ja kauheampia tarinoita ja ihmiskohtaloita. Hänen oma tarinansa on sellainen, jota lukiessa vain toivoisi, ettei se voisi olla totta. Mutta niin hirveältä kuin se kuulostaakin, samankaltaisia tarinoita löytyy varmasti tuhansia ja taas tuhansia, pelkästään Pohjois-Afrikan maista Etelä-Eurooppaan tulleiden siirtolaisten joukosta. Uutiskynnyksen ylittää ajoittain jälleen yksi Välimerellä uponnut ylilastattu siirtolaisten vene. Silloinkin helposti unohtaa, että niiden massojen ja lukujen takana on yksittäisiä ihmisiä ja tarinoita, joita kukaan ei kerro.

En voi muuta kuin suositella tätä kaikille. Siis aivan kaikille.

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet. WSOY. 2011. 216 sivua.

WSOY: Näkymättömät kädet
WSOY: Ville Tietäväinen
Kirjavinkit: Näkymättömät kädet

4 kommenttia:

  1. Olen pitkään harkinnut lukeako vai eikö lukea tämä. Jotenkin tulee tahto laittaa jarrut päälle kun kyseessä on kuitenkin sarjakuva, josta on sarjakuvaksi yllättävän paljon puhuttu ihan laajalti. Joo kaikki suuren suosion saaneet saavat minut vain varuilleen.

    Mutta hyvä postaus! Ehkäpä pistän tämän lukulistalle :)

    VastaaPoista
  2. Oi, oma aikasi kuulostaa toisenkin kirjatoukan korviin hyvältä:) Minä käyn nykyisin kirjastossa vain nopeasti kääntymässä, sillä käytän kirjastoa joka on samassa kaupungissa työpaikkani kanssa ja iltavuoron jälkeen junaa odotellessani kirjastoaikaa on 5-10 minuuttia. Siinä ei paljon haahuilulle jää aikaa, mutta en vain viitsi käyttää kotikaupunkini kirjastoa, kun junaa odotellessa on niin kätevää hoitaa kirjajututkin kuntoon. Pidemmällä kaavalla toteutettu kirjastoreissu voisi siis minullakin tarkoittaa luksusta:)

    VastaaPoista
  3. Pidän itse selkeämmästä piirrostyylistä, mutta tarina oli mieleenjäävä. Kirjan vaikutuksen huomaan joka kerran kaupan vihanneshyllyllä käydessäni.

    VastaaPoista
  4. Hei! Sinulle on jotain blogissani :)

    http://maailmanaareen.blogspot.com.au/2013/02/blogihaaste-11.html

    VastaaPoista