Kirjanurkkaus

Huomenna se alkaa, kirjamessusyksy nimittäin! Olen jälleen menossa bloggaajan roolissa sekä Turun kirjamessuille nyt viikonloppuna että Helsingin kirjamessuille 26. - 29.10. Menen Turkuun nyt kolmatta kertaa peräkkäin, mutta ensimmäistä kertaa kahdestaan lapsen kanssa, mikä hieman vaikuttaa ohjelmavalintoihin. :) Ensin on pakko valittaa ihmeellisestä kirjamessuohjelmasta - siis ei sisällöllisesti vaan puhtaan teknisessä mielessä. Turun kirjamessujen netissä olevassa messuohjelmassa on jälleen kerran mukakätevä ominaisuus, jossa kiinnostavan ohjelmanumeron kohdalla voi klikata sinistä tähteä ("kirjanmerkkiä"), jolloin tapahtuma siirtyy Omalle listalle. Mainiota! - tai sitten ei. Ensinnäkin Oma lista ei tietenkään voi järjestyä kronologisesti vaan tapahtumat ovat listalla miten sattuu. Jos on tällainen innokas klikkailija kuin minä (36 kiinnostavaa tapahtumaa), niin aikajärjestys on aika must. Lista ei myöskään tulostu ainakaan minulla mitenkään nätisti. Plus olisi hieno...

Kannen kuva: Lisa Ewald Feministinen sarjakuva on isosti esillä Turun kirjamessuilla ensi viikonloppuna, kun mm. ruotsalainen sarjakuvataiteilija Liv Strömquist vierailee messuilla sunnuntaina . Tästä inspiroituneena luin muutaman vuoden takaisin sarjakuva-antologian nimeltä Suffragettien city , joka esittelee feminististä ruotsalaista sarjakuvaa seitsemän tekijän voimin. Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat taas tapetilla Case Aamulehden myötä. Tuntui jännän ajankohtaiselta lukea samaa aihetta sivuavia strippejä. Sukupuolten välisen valta-asetelman kääntäminen päälaelleen tuo esiin nimikkeiden rajoittuneisuuden kaikessa koomisuudessaan. Feministinen ajatushautomo Hattu on käyttänyt samaa menetelmää osallistuessaan nyt käytävään keskusteluun. Huumoria ei tosiaan tästä antologiasta puutu. Teoksen toimittanut Johanna Rojola toteaa johdannossa: Tässä kirjassa ei saarnata. Vakavista asioista voi puhua hauskasti. Sukupuolirooleista, perhekäsityksistä ja ennakkoluuloista saa r...

Emmi Valve on porvoolainen sarjakuvataiteilija, jonka omaelämäkerrallinen sarjakuvateos Armo on kaunistelematon, synkkä ja yksityiskohtainen kuvaus ahdistuksen ja mielenterveysongelmien kanssa jo pikkulapsesta asti painiskelleesta naisesta. Jo teoksen kansi hätkähdyttää ja kansien välistä löytyy sellainen tarina, että heikompia alkaa varmasti hirvittää. Valve kuvaa ahdistusta, masennusta, harhoja ja elämänhallinnan menettämistä armottoman rehellisesti, ruumiillisesti ja visuaalisesti. Välillä teoksen Emmi näkee muut ihmiset pelkkänä mustana, valuvana mönjänä. Kosketus polttaa ihoon reikiä. Pahimpina kausina tuntuu kuin eritteet valuisivat kehosta ulos ja itsekin sulaisi sänkyyn. Mielensisäinen sotku on tuotu konkreettisesti kirjan sivuille: sivuilla on aivan kuin mustetahroja ja värit leviävät hallitsemattomasti ääriviivojen ulkopuolelle. Emmi yrittää pitää elämänsä kasassa laatimalla itselleen pakkomielteisesti tehtävälistoja viikon, päivän ja jopa tunnin tarkkuudella. Hän doku...

Astiakaappeihin päädyttyään kuvat leviävät kaikkialle: pyyhkeiden reunat, pussilakanat, kellot, tohvelit, sukkien resorit, tarrat, tahrat, muotoiset heijastimet, jokahahmot, mikähahmot, tuikkumuikkulyhdyt ja nurkissa seisovat designlamput, valettu muottiin, värisevät, kun Sohvi vielä ostaa lasit, veitset, teepussilaatikon, muupussilaatikon, ja pikkuinen myyjä myy. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi voisi lukea vaikka kotimaisen kirjallisuuden klassikoita, mutta jos Alastalon salissa ei (edelleenkään) iske tai Seitsemän veljestä on jättänyt traumoja kouluajoilta, niin miltä kuulostaisi Juha Hurmeen novelli "Ylistalon huussissa" tai Petri Tammisen "Seitsemän veljestä - viidestoista luku"? Tai millaiseksi Kalevalan Ainon tarina muuttuu Joonas Konstigin käsissä ja millainen yllättävä loppu Antti Heikkisen versioon Juhani Ahon Rautatiestä sisältyy? Erkka Mykkäsen toimittama antologia, jonka alaotsikko on Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista , koostuu kymmenen...

Ulkoasu: Camilla Pentti Sakean elämän keskellä kuolema on jylhä kuin rantakallio. Aika ei siihen pysty, vaikka kaikki sen ympärillä muuttuu. Silti aika on täynnä mahdollisuuksia ja kaikkea voi tapahtua, mutta ihmisellä on ajasta vain siru ja senkin voi hukata. Luin Pertti Lassilan tänä vuonna ilmestyneen romaanin melkein yhdeltä istumalta. Ulkona oli vielä lähes kesäinen ilma, aurinko lämmitti lasitetun parvekkeen helteiseksi, ruukkutomaatti päätti, että nyt on vihdoin tullut aika puskea niitä tomaattejakin esiin. Lassilan teoksessakin kesä on tärkeässä roolissa - se ja merellinen Hanko ja nuoruus. On elokuu 1916 ja 21-vuotias Elsa asuu Hangossa Aino-siskonsa kanssa ja työskentelee tarjoilijana Belvederessä. Kesän aikana Elsalla on lyhyt suhde merimies Einarin kanssa, mutta miehen lähdettyä merille hän ei jää haikailemaan tämän perään vaan suhtautuu asiaan virkistävän järkevästi: Miksi minun pitäisi olla murheissani siitä, että olen nainen, jolla on ollut mies vierellään, ja ...

Blogitauko on venähtänyt ennätyksellisen pitkäksi. Mutta jospa nyt taas syksyn tullen ja varsinkin kirjamessujen lähestyessä into palaisi takaisin. :) Lainasin ystävän suosituksesta kirjastosta Lucie Durbianon sarjakuva-albumin. Takakannen mukaan tarinakokoelma koostuu "seitsemästä lyhyestä, kummallisesta, julmasta, koomisesta, kauniista ja mutkikkaasta rakkaustarinasta." Durbianon tarinat ammentavat tutusta satuperinteestä aina Punahilkasta Liisa Ihmemaassa -tarinaan. Kaikki on kuitenkin hämmentävällä tavalla vinksahtanutta - ja nämä eivät todellakaan ole mitään lasten satuja enää. Nimitarinassa isoäitinsä luo kulkeva Punahilkka vannookin ikuista rakkautta kohteliaalle herrasmiessudelle, joka kiusoittelee tyttöä. Susi on itsevarma maailmanmies, Punahilkka häiritsevän sinisilmäinen ja kokematon pikkutyttö. "Lili ja Charlie" -niminen tarina puolestaan kuvailee kiellettyä rakkautta ja sen kohtalokkaita seurauksia. Renessanssin aikaan sijoittuva "Sam...

Ihmisen elämänhetket eivät kulje jonossa vaan hehkuvat ja säteilevät ja sykkivät eri suuntiin. Kaikki on koko ajan tässä. Jos yksi kohta liikkuu, liikkuvat loputkin. Tämä päivä muuttaa niin tulevaisuuden kuin myös menneisyyden. Tällaista sanon lapsille. Satu Taskisen esikoisromaani Täydellinen paisti (2011) sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja toinen romaani Katedraali (2014) Toisinkoinen-palkinnon. Lapset on romaanitrilogian itsenäinen päätösosa; aiempia osia en ole lukenut. Navid on Wienissä asuva opettaja, joka päästää koulupäivän päätteeksi oppilaansa kotiin hiukan tavallista aikaisemmin ja aikoo itse lähteä 8-vuotiaan tyttärentyttärensä Beckyn syntymäpäiväjuhliin. Mutta mies on jotenkin poissa tolaltaan: häntä huimaa ja heikottaa, ja vaimo Sara on tehnyt jotain pahaa. Opettaja pääsee autoonsa, vaihtaa vaatteet, torkahtaa, vastaa viesteihin ja päättääkin kävellä. Hän ostaa onnittelukortin, pyörtyy ratikassa ja päätyy lääkärin vastaanotolle, jossa hän haluaisi v...