Siirry pääsisältöön

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola)

Kannen kuva: Lisa Ewald
Feministinen sarjakuva on isosti esillä Turun kirjamessuilla ensi viikonloppuna, kun mm. ruotsalainen sarjakuvataiteilija Liv Strömquist vierailee messuilla sunnuntaina. Tästä inspiroituneena luin muutaman vuoden takaisin sarjakuva-antologian nimeltä Suffragettien city, joka esittelee feminististä ruotsalaista sarjakuvaa seitsemän tekijän voimin.

Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat taas tapetilla Case Aamulehden myötä. Tuntui jännän ajankohtaiselta lukea samaa aihetta sivuavia strippejä. Sukupuolten välisen valta-asetelman kääntäminen päälaelleen tuo esiin nimikkeiden rajoittuneisuuden kaikessa koomisuudessaan. Feministinen ajatushautomo Hattu on käyttänyt samaa menetelmää osallistuessaan nyt käytävään keskusteluun.

Huumoria ei tosiaan tästä antologiasta puutu. Teoksen toimittanut Johanna Rojola toteaa johdannossa: Tässä kirjassa ei saarnata. Vakavista asioista voi puhua hauskasti. Sukupuolirooleista, perhekäsityksistä ja ennakkoluuloista saa revittyä loputtomasti mustaa huumoria ja ironiaa.


Antologian sarjakuvissa on yhtä monta tyyliä kuin tekijääkin. Pidin erityisesti Sara Granérin vanhemmuutta ja perhettä käsittelevistä stripeistä, joissa on mainioita oivalluksia ja kärjistyksiä:


Nanna Johansson ja Sara Hansson käsittelevät sarjakuvissaan mm. stereotypioita ja seksuaalivähemmistöjä. Sukupuoliroolit ja odotukset käännetään päälaelleen ja samalla nauretaan yhteiskunnan sukupuolittuneisuudelle ja heteronormatiivisuudelle.


Hansson esittelee ns. Bechdelin testin, jolla voi mitata seksismiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa elokuvissa. Elokuva läpäisee testin, jos siinä on vähintään kaksi nimettyä naishahmoa, jotka keskustelevat keskenään jostakin muusta kuin miehestä/miehistä. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta, mutta yllättävän moni elokuva ei testiä läpäisekään! Esimerkkinä vaikkapa Disneyn Pieni merenneito:


Karolina Bång on luonut varsin informatiiviset ja yksityiskohtaisen graafiset kuvat kuukupin käytöstä ja ihmissuhteiden moninaisuudesta. Liv Strömquist pohtii pitkässä sarjakuvassaan mustasukkaisuutta ja pettämisen rajaa historian saatossa. Harmi vaan, että osassa Strömquistin ruuduista tekstaus oli niin pientä ja epäselvää, että silmät suorastaan väsyivät sitä tihrustaessa (tai sitten tarvitsen kirkkaamman yövalon sängyn viereen!). :)


Aidosti hauska, ajatuksia herättävä eikä lainkaan ryppyotsainen tai synkistelevä feministinen teos, eli suosittelen! Bloggaajista myös ainakin Reta Anna Maria on lukenut Suffragettien cityn.


Aion ehdottomasti lukea jossain vaiheessa Strömquistin naisen sukupuolielimen kulttuurihistoriasta kertovan Kielletyn hedelmän (2016) sekä romanttisen rakkauden ja avioliiton taustoista kertovan Prinssi Charlesin tunteen (2017) ja kapitalismia ruotivan Nousun ja tuhon (2017). Kaksi jälkimmäistä ilmestyvät nyt 6.10 Turun messujen yhteydessä.

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola). Schildts, 2011. 159 sivua.
Suomentaneet: Viljami Jauhiainen & Minna Hjort

Ylioppilaslehti: "Sarjakuvan mirri ei pure"
Kirjasampo.fi: Suffragettien city

Kommentit

  1. Ai että! Tämä kuulostaa minulle sopivalta teokselta! Luen suht vähän sarjakuvia, mutta feminististä sarjakuvakokoelmaa tuskin voin jättää välistä. Pitää varata kirjastosta ja katsoa, mitä tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Minäkään en ole mikään sarjakuvien suurkuluttaja, mutta viime vuosina on tullut luettua niitäkin enemmän, kun olen huomannut, että niidenkin joukkoon mahtuu vaikka minkälaisia helmiä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...