tiistai 3. lokakuuta 2017

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola)

Kannen kuva: Lisa Ewald
Feministinen sarjakuva on isosti esillä Turun kirjamessuilla ensi viikonloppuna, kun mm. ruotsalainen sarjakuvataiteilija Liv Strömquist vierailee messuilla sunnuntaina. Tästä inspiroituneena luin muutaman vuoden takaisin sarjakuva-antologian nimeltä Suffragettien city, joka esittelee feminististä ruotsalaista sarjakuvaa seitsemän tekijän voimin.

Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat taas tapetilla Case Aamulehden myötä. Tuntui jännän ajankohtaiselta lukea samaa aihetta sivuavia strippejä. Sukupuolten välisen valta-asetelman kääntäminen päälaelleen tuo esiin nimikkeiden rajoittuneisuuden kaikessa koomisuudessaan. Feministinen ajatushautomo Hattu on käyttänyt samaa menetelmää osallistuessaan nyt käytävään keskusteluun.

Huumoria ei tosiaan tästä antologiasta puutu. Teoksen toimittanut Johanna Rojola toteaa johdannossa: Tässä kirjassa ei saarnata. Vakavista asioista voi puhua hauskasti. Sukupuolirooleista, perhekäsityksistä ja ennakkoluuloista saa revittyä loputtomasti mustaa huumoria ja ironiaa.


Antologian sarjakuvissa on yhtä monta tyyliä kuin tekijääkin. Pidin erityisesti Sara Granérin vanhemmuutta ja perhettä käsittelevistä stripeistä, joissa on mainioita oivalluksia ja kärjistyksiä:


Nanna Johansson ja Sara Hansson käsittelevät sarjakuvissaan mm. stereotypioita ja seksuaalivähemmistöjä. Sukupuoliroolit ja odotukset käännetään päälaelleen ja samalla nauretaan yhteiskunnan sukupuolittuneisuudelle ja heteronormatiivisuudelle.


Hansson esittelee ns. Bechdelin testin, jolla voi mitata seksismiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa elokuvissa. Elokuva läpäisee testin, jos siinä on vähintään kaksi nimettyä naishahmoa, jotka keskustelevat keskenään jostakin muusta kuin miehestä/miehistä. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta, mutta yllättävän moni elokuva ei testiä läpäisekään! Esimerkkinä vaikkapa Disneyn Pieni merenneito:


Karolina Bång on luonut varsin informatiiviset ja yksityiskohtaisen graafiset kuvat kuukupin käytöstä ja ihmissuhteiden moninaisuudesta. Liv Strömquist pohtii pitkässä sarjakuvassaan mustasukkaisuutta ja pettämisen rajaa historian saatossa. Harmi vaan, että osassa Strömquistin ruuduista tekstaus oli niin pientä ja epäselvää, että silmät suorastaan väsyivät sitä tihrustaessa (tai sitten tarvitsen kirkkaamman yövalon sängyn viereen!). :)


Aidosti hauska, ajatuksia herättävä eikä lainkaan ryppyotsainen tai synkistelevä feministinen teos, eli suosittelen! Bloggaajista myös ainakin Reta Anna Maria on lukenut Suffragettien cityn.


Aion ehdottomasti lukea jossain vaiheessa Strömquistin naisen sukupuolielimen kulttuurihistoriasta kertovan Kielletyn hedelmän (2016) sekä romanttisen rakkauden ja avioliiton taustoista kertovan Prinssi Charlesin tunteen (2017) ja kapitalismia ruotivan Nousun ja tuhon (2017). Kaksi jälkimmäistä ilmestyvät nyt 6.10 Turun messujen yhteydessä.

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola). Schildts, 2011. 159 sivua.
Suomentaneet: Viljami Jauhiainen & Minna Hjort

Ylioppilaslehti: "Sarjakuvan mirri ei pure"
Kirjasampo.fi: Suffragettien city

2 kommenttia:

  1. Ai että! Tämä kuulostaa minulle sopivalta teokselta! Luen suht vähän sarjakuvia, mutta feminististä sarjakuvakokoelmaa tuskin voin jättää välistä. Pitää varata kirjastosta ja katsoa, mitä tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Minäkään en ole mikään sarjakuvien suurkuluttaja, mutta viime vuosina on tullut luettua niitäkin enemmän, kun olen huomannut, että niidenkin joukkoon mahtuu vaikka minkälaisia helmiä. :)

      Poista