Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: The Namesake

"What is the reason you wish to change your name, Mr. Ganguli?" the judge asks.
The question catches him off-guard, and for several seconds he has no idea what to say. "Personal reasons," he says eventually.
The judge looks at him, leaning forward, her chin cupped in her hand. "Would you care to be more specific?"

A Bengali couple, Ashoke and Ashima Ganguli, immigrate from India to the United States in the 1960s. A son is born and, after some confusion, he is named Gogol after his father's favourite author, Nikolai Gogol, whose short story, The Overcoat, quite literally saves his father's life in a train accident.

Gogol Ganguli does not know the story behind his name and grows up hating it, attempting to reject and deny everything it represents - his family's past culture in India and all the traditions his parents would like to pass on to him. Eventually, he goes on to officially change his name in an attempt to cast off his inherited identity. Of course, identities are not formed and rejected as easily as that and Gogol faces with many obstacles, regrets and discoveries as he struggles to accept who he is or could be.

The novel follows Gogol and his family's struggles, their everyday joys and tragedies and their individual stories as they live and work in the United States. From Dr. Seuss books to Ben & Jerry's ice cream, American culture is juxtaposed, but also freely mixed and combined with Indian Kathakali performances and aloo gobi dishes.

Jhumpa Lahiri's prose is catchy, light and entertaining, and the novel is very similar in style to Hanif Kureishi's novels which also often deal with second-generation immigrants searching for their identity.

A word of warning: Do not watch the film The Namesake (directed by Mira Nair) - at least not before reading the entire book! In my opinion, the film is an oversimplified, stripped version of the same story and, frankly, not that great. It seems to be a much more rushed and edited version of the story - preserving little of its original mood and none of its depth.

Jhumpa Lahiri: The Namesake. Harper Perennial. 2003. 291 pages.

[Romaanin suomennos, Kaima, ilmestyi vuonna 2005 Tammen kustantamana. Suomennos on Kersti Juvan käsialaa.]

NYTimes/Michiko Kakutani: "From Calcutta to Suburbia: A Family's Perplexing Journey"
Wikipedia: The Namesake
Wikipedia: Jhumpa Lahiri

See also:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...