lauantai 2. toukokuuta 2009

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Erikoisesti häntä kuohutti se, ettei Charles'illa näyttänyt olevan minkäänlaista käsitystä hänen kitumisestaan. Charles oli varma siitä, että teki vaimonsa onnelliseksi, ja tuo varmuus tuntui Emmasta tylsältä loukkaukselta ja kiittämättömyydeltä. Kenenkä vuoksi hän, Emma, nyt pysyi järkevänä? Eikö juuri Charles ollut kaiken autuuden esteenä, kaiken kurjuuden syy ja kuin terävä piikki siinä monimutkaisessa aitauksessa, joka sulki hänet sisäänsä joka puolelta?

Emma on hyvin kasvatettu nuori nainen 1800-luvun puolivälin Ranskassa. Hänet naitetaan Charles Bovarylle, köyhälle mutta rakastavalle lääkärille. Emmalle ei kuitenkaan riitä kodinhengettären osa vaatimattomassa maalaispitäjässä, vaan hän unelmoi Pariisin seurapiireistä, romanttisista herrasmiehistä ja kalliista huvituksista.

Emmalle tarjoutuu useaan otteeseen jonkinlainen ulospääsy tylsän turvallisesta äidin ja vaimon roolista. Lopulta hänen henkilökohtaiset ratkaisunsa syöksevät Bovaryt kierteeseen, josta ei näytä olevan poispääsyä.

Rouva Bovarya pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista, ja se mainitaan usein yhtenä kaikkien aikojen parhaista romaaneista. Teoksessa on kaikki täydellisen romaanin ainekset - ainakin 1800-luvun eurooppalaisen realismin näkökulmasta. On romantiikkaa, on seikkailua, on filosofisia pohdintoja, uskonnollista kritiikkiä, korukielen alle piilotettua seksuaalisuutta (joka ei tosin estänyt Gustave Flaubertia saamasta aikanaan syytettä siveettömyydestä). Romaani on kuitenkin pohjimmiltaan suuri melodramaattinen tragedia, mikä varmasti vetosi aikoinaan ja vetoaa edelleenkin lukijoihin.

WSOY julkaisi romaanista uuden suomennoksen (suomentajana Anna-Maija Viitanen) vuonna 2005.

Gustave Flaubert: Rouva Bovary. Otava. 1984.
Ranskankielinen alkuteos: Madame Bovary
Suomentaja: Eino Palola

Kiiltomato: "Kesäklassikko: Omakuva Flaubertin peilissä"
Kirjavinkit.fi: Rouva Bovary
Wikipedia: Rouva Bovary

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti