Siirry pääsisältöön

Toby Litt: Beatnikit

Vasta kolmantena päivänä aloimme päästä kunnon päivämatkoihin - tai matka alkoi päästä meihin. Jack saattoi kysyä minulta vaikkapa halusinko pysähtyä lounaalle, tai muistinko jonkun jutun Matkalla-romaanista, ja minä saatoin vastata vasta monen mailin päästä, jonkun uudenkin pikkukaupungin suhahdettua ohitsemme. Jackiä hitauteni ei haitannut. Matkaa, aikaa ja uusia kaupunkeja riitti. Teot ja niiden seuraukset, samoin kuin kysymykset ja vastaukset tuntuivat ajautuvan yhä kauemmas toisistaan.

Itselleni tuiki tuntemattoman brittikirjailijan jo vuonna 1997 kirjoittaman esikoisromaanin alaotsikkona on "Englantilainen Road Movie". Romaanin mukaansatempaavaa kerrontaa voisi tosiaan kuvailla elokuvamaiseksi, ja kirjaa lukiessa huomaa itsekin välillä kuvittelevansa, miltä tapahtumat näyttäisivät kameran linssin läpi.

Luulisi, että beatnikit ovat aiheena loppuunkoluttuja. 1950-1960-lukujen anti-materialistisen, vapaita huumeita ja seksiä peräänkuuluttavan beat-sukupolven korvasi pian laajempi ja vaikutusvaltaisempi hippiliike. Amerikasta alkunsa saaneet beatnikit kulminoituivat musiikki- ja kirjallisuuspiirien kulttihahmoihin Jack Kerouacista ja Allen Ginsbergistä Bob Dylaniin. Yksittäisiä baretteihin ja raitapaitoihin pukeutuvia bongorummunsoittajia tosin varmasti löytyy edelleen. :)

Romaanissa beat-aatetta herätellään uudelleen henkiin rapakon tällä puolen, Englannissa. Kolme 1990-luvulla elelevää parikymppistä brittinuorta yrittää kääntää kelloja taaksepäin, aikaan ennen Bob Dylanin kuolemaa vuonna 1966. He yrittävät välttyä materialistisilta houkutuksilta käyttämällä aina mustia aurinkolaseja ja karttelemalla televisiota ja radiota. Uudet teknologiat ja keksinnöt ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Beat-ideologia vie kolmikon rajoja rikkovalle roadtripille Yhdysvaltain halki Kerouacin Matkalla-romaanin renkaanjäljissä. Moderneja aatteita ja houkutuksia on kuitenkin vaikeampi välttää kuin luulisi.

Mielenkiintoiseksi romaanin tekee se, että minäkertojana on kolmikon ainoa naispuolinen henkilö, Mary. Nykyromaaneissa vahvasti hallitseva naisnäkökulma mieskirjailijan teoksessa taitaa olla harvinaisuus.

Toby Litt: Beatnikit. Sammakko. 2008.
Englanninkielinen alkuteos: Beatniks
Suomentaja: Seppo Lahtinen

Sammakko: Toby Litt & Beatnikit
Kirjavinkit.fi: Beatnikit
Turun Sanomat: "Hip ja cool"

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...