Siirry pääsisältöön

Toby Litt: Beatnikit

Vasta kolmantena päivänä aloimme päästä kunnon päivämatkoihin - tai matka alkoi päästä meihin. Jack saattoi kysyä minulta vaikkapa halusinko pysähtyä lounaalle, tai muistinko jonkun jutun Matkalla-romaanista, ja minä saatoin vastata vasta monen mailin päästä, jonkun uudenkin pikkukaupungin suhahdettua ohitsemme. Jackiä hitauteni ei haitannut. Matkaa, aikaa ja uusia kaupunkeja riitti. Teot ja niiden seuraukset, samoin kuin kysymykset ja vastaukset tuntuivat ajautuvan yhä kauemmas toisistaan.

Itselleni tuiki tuntemattoman brittikirjailijan jo vuonna 1997 kirjoittaman esikoisromaanin alaotsikkona on "Englantilainen Road Movie". Romaanin mukaansatempaavaa kerrontaa voisi tosiaan kuvailla elokuvamaiseksi, ja kirjaa lukiessa huomaa itsekin välillä kuvittelevansa, miltä tapahtumat näyttäisivät kameran linssin läpi.

Luulisi, että beatnikit ovat aiheena loppuunkoluttuja. 1950-1960-lukujen anti-materialistisen, vapaita huumeita ja seksiä peräänkuuluttavan beat-sukupolven korvasi pian laajempi ja vaikutusvaltaisempi hippiliike. Amerikasta alkunsa saaneet beatnikit kulminoituivat musiikki- ja kirjallisuuspiirien kulttihahmoihin Jack Kerouacista ja Allen Ginsbergistä Bob Dylaniin. Yksittäisiä baretteihin ja raitapaitoihin pukeutuvia bongorummunsoittajia tosin varmasti löytyy edelleen. :)

Romaanissa beat-aatetta herätellään uudelleen henkiin rapakon tällä puolen, Englannissa. Kolme 1990-luvulla elelevää parikymppistä brittinuorta yrittää kääntää kelloja taaksepäin, aikaan ennen Bob Dylanin kuolemaa vuonna 1966. He yrittävät välttyä materialistisilta houkutuksilta käyttämällä aina mustia aurinkolaseja ja karttelemalla televisiota ja radiota. Uudet teknologiat ja keksinnöt ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Beat-ideologia vie kolmikon rajoja rikkovalle roadtripille Yhdysvaltain halki Kerouacin Matkalla-romaanin renkaanjäljissä. Moderneja aatteita ja houkutuksia on kuitenkin vaikeampi välttää kuin luulisi.

Mielenkiintoiseksi romaanin tekee se, että minäkertojana on kolmikon ainoa naispuolinen henkilö, Mary. Nykyromaaneissa vahvasti hallitseva naisnäkökulma mieskirjailijan teoksessa taitaa olla harvinaisuus.

Toby Litt: Beatnikit. Sammakko. 2008.
Englanninkielinen alkuteos: Beatniks
Suomentaja: Seppo Lahtinen

Sammakko: Toby Litt & Beatnikit
Kirjavinkit.fi: Beatnikit
Turun Sanomat: "Hip ja cool"

Katso myös nämä:

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää