sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Jeanette Winterson: Uskallus ja intohimo

Mikä minua kiinnostaa?
Intohimo. Pakkomielle.

Olen tuntenut molemmat ja tiedät että niiden välinen raja on ohut ja julma kuin venetsialainen veitsi.


1800-luvun alussa ranskalainen Henri uhraa kahdeksan vuotta elämästään seuratakseen palvomaansa Napoleon Bonapartea sotaan keisarin henkilökohtaisena kananteurastajana. Venäjän hyytävillä aroilla Henri joutuu näkemään, kuinka hänen ystävänsä silpoutuvat kappaleiksi, tulevat hulluiksi tai kuolevat nälkään. Kylmyys syö ruumista ja mieltä; yöllä aukaistaan maahan tuupertuneen hevosen vatsa, jotta voidaan lämmitellä jalkoja höyriävissä sisäelimissä. Aamulla saappaat ovat jäätyneet kiinni hevosen suolistoon. On sanomattakin selvää, että äärimmäisissä olosuhteissa Henrin rakkaus ja uskollisuus johtajaansa kohtaan joutuu kovalle koetukselle.

Samaan aikaan räpyläjalkainen androgyynityttö, Villanelle, varttuu Venetsian kanaalien varrella ja pukeutuu tarvittaessa pojaksi kasinoiden ja peliluolien asiakkaita viihdyttääkseen. Hän menettää sydämensä naiselle ja pakenee julmaa aviomiestään pohjoiseen. Villanelle ja Henri kohtaavat toisensa Venäjällä.

Unenomainen ja hypnoottinen romaani on pohjimmiltaan pasifistinen, mutta Jeanette Winterson väistää taidokkaasti ylitunteellisen ja paasaavan kerronnan sudenkuopat. Kirja soljuu huomaamatta eteenpäin kuin virtaava vesi: mietin koko ajan, milloin varsinainen juoni alkaa, kunnes huomasin, että olin lukenut romaanin jo lähes loppuun asti.

Bazar julkaisi suomennoksen uutena painoksena vuonna 2007, tällä kertaa nimellä Intohimo.

Jeanette Winterson: Uskallus ja intohimo. WSOY. 1989.
Englanninkielinen alkuteos: The Passion
Suomentaja: Leena Tamminen

Bazar: Jeanette Winterson
HS kirjat: "Kerro tarinasi uudestaan"
Wikipedia: Jeanette Winterson

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti