Siirry pääsisältöön

Guy de Maupassant: Elämän tarina

Silloin huomasi hän, ettei hänellä ollut enää mitään tehtävää, ei koskaan enää mitään. Koko hänen nuoruutensa, joka oli kulunut luostarikoulussa, oli ollut vain tulevaisuuden unelmaa. Alituiset levottomat toiveet olivat siihen aikaan täyttäneet hänen sielunsa joka ainoa hetki hänen lainkaan huomaamatta niiden kuluvan. Kun hän sitten juuri oli päässyt koulun kolkkojen muurien sisältä, jonne hänen kuvitelmansa olivat olleet teljetyt, toteutui hänen lemmenhaaveensa heti. Mies toivottu tuli, johon hän rakastui, jonka kanssa muutamassa viikossa joutui naimisiin, niinkuin usein käy, ja joka vei hänet käsissään antamatta hänelle vähääkään aikaa miettiä.
[...]
Eikä siis enää mitään tehtävää, ei tänään, ei huomenna, eikä milloinkaan. Tuon kaiken hän tunsi hämärästi erityisenä pettymyksenä, rauenneena unelmana.


Itselleni ennestään tuntemattoman ranskalaisen kirjailijan romaani osui aivan sattumalta käsiini. Tuntematon pienkustantamo, mitäänsanomaton kansi ja mielikuvitukseton kirjan nimi eivät kieltämättä olleet mitään myyntivaltteja. Lukiessa kuitenkin tuli sellainen olo, että olin löytänyt pienen fiktiivisen helmen, joita harvoin osuu kohdalle ainakaan näin sattumalta.

Guy de Maupassant ei varmastikaan ole täysin tuntematon niille, jotka ovat perehtyneet realismia edustaviin ranskalaisiin romaaneihin 1800-luvulta, tai niille, jotka ovat nähneet Toivo J. Särkän tämän romaanin pohjalta ohjaaman elokuvan Naiskohtaloita (1947). Itse en näihin ihmisiin kuulu. :)

Romaani ilmestyi vuonna 1883 ja on julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi vuonna 1918 ja uudestaan vuonna 1945 (nimellä Naiskohtalo). Romaanin ikä näkyy suomennoksen kielessä, joka on sekä ihastuttavan että ajoittain lähes huvittavan vanhanaikaista (He odottivat avioliittonsa solmiamista hekkumoiden...), mutta tämä vain tekee lukukokemuksesta mielenkiintoisemman. Romaanin loppupuolella auttamattomasti vanhentuneet sanat ja lauserakenteet eivät enää pistä silmään samalla tavalla kuin alussa, vaan ne tuntuvat täysin luonnolliselta osalta romaanin maailmaa ja tyyliä.

Elämän tarinaa voisi pitää varhaisena feministisenä teoksena juonensa ja henkilöhahmojensa takia. Päähenkilö on ranskalaiseen ylhäisöperheeseen syntynyt Jeanne, joka kasvaa kurinalaisessa luostarikoulussa ja lähtee sieltä suureen maailmaan täynnä lapsellista intoa, viattomuutta ja naiiveja unelmia suuresta rakkaudesta. Pian Jeanne löytääkin aviomiehen ja muuttaa asumaan vanhempiensa omistamaan Peuples'in kartanoon. Unelmat ja onnellisen rakkauden illuusio rikkoutuvat kuitenkin heti hääyönä.

Vuodet vierivät ja Jeannea kohtaa vastoinkäyminen toisensa perään. Aviomies, Julien, osoittautuu vähitellen täysin eri ihmiseksi kuin mitä hän aluksi esitti. Sekä Julien että myöhemmin Jeannen poika, Paul, käyttävät äitinsä heikkoutta ja uhrautuvaisuutta julmasti hyväkseen. Jeanne on kuitenkin omaksunut vaimon ja äidin roolin, josta hänellä ei ole kykyä, voimia, tai lopulta edes halua paeta.

Jokin näissä vanhoissa romaaneissa viehättää, eikä tämäkään ole saavuttanut klassikkoasemaansa turhaan. Suosittelen!

Guy de Maupassant: Elämän tarina. BTJ Kustannus. 2008. 247 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Une vie
Suomentaja: Martti Wuori

Kirjasto.sci.fi: Guy de Maupassant
Wikipedia: Guy de Maupassant

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu