Silloin huomasi hän, ettei hänellä ollut enää mitään tehtävää, ei koskaan enää mitään. Koko hänen nuoruutensa, joka oli kulunut luostarikoulussa, oli ollut vain tulevaisuuden unelmaa. Alituiset levottomat toiveet olivat siihen aikaan täyttäneet hänen sielunsa joka ainoa hetki hänen lainkaan huomaamatta niiden kuluvan. Kun hän sitten juuri oli päässyt koulun kolkkojen muurien sisältä, jonne hänen kuvitelmansa olivat olleet teljetyt, toteutui hänen lemmenhaaveensa heti. Mies toivottu tuli, johon hän rakastui, jonka kanssa muutamassa viikossa joutui naimisiin, niinkuin usein käy, ja joka vei hänet käsissään antamatta hänelle vähääkään aikaa miettiä.[...]
Eikä siis enää mitään tehtävää, ei tänään, ei huomenna, eikä milloinkaan. Tuon kaiken hän tunsi hämärästi erityisenä pettymyksenä, rauenneena unelmana.
Itselleni ennestään tuntemattoman ranskalaisen kirjailijan romaani osui aivan sattumalta käsiini. Tuntematon pienkustantamo, mitäänsanomaton kansi ja mielikuvitukseton kirjan nimi eivät kieltämättä olleet mitään myyntivaltteja. Lukiessa kuitenkin tuli sellainen olo, että olin löytänyt pienen fiktiivisen helmen, joita harvoin osuu kohdalle ainakaan näin sattumalta.
Guy de Maupassant ei varmastikaan ole täysin tuntematon niille, jotka ovat perehtyneet realismia edustaviin ranskalaisiin romaaneihin 1800-luvulta, tai niille, jotka ovat nähneet Toivo J. Särkän tämän romaanin pohjalta ohjaaman elokuvan Naiskohtaloita (1947). Itse en näihin ihmisiin kuulu. :)
Romaani ilmestyi vuonna 1883 ja on julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi vuonna 1918 ja uudestaan vuonna 1945 (nimellä Naiskohtalo). Romaanin ikä näkyy suomennoksen kielessä, joka on sekä ihastuttavan että ajoittain lähes huvittavan vanhanaikaista (He odottivat avioliittonsa solmiamista hekkumoiden...), mutta tämä vain tekee lukukokemuksesta mielenkiintoisemman. Romaanin loppupuolella auttamattomasti vanhentuneet sanat ja lauserakenteet eivät enää pistä silmään samalla tavalla kuin alussa, vaan ne tuntuvat täysin luonnolliselta osalta romaanin maailmaa ja tyyliä.
Elämän tarinaa voisi pitää varhaisena feministisenä teoksena juonensa ja henkilöhahmojensa takia. Päähenkilö on ranskalaiseen ylhäisöperheeseen syntynyt Jeanne, joka kasvaa kurinalaisessa luostarikoulussa ja lähtee sieltä suureen maailmaan täynnä lapsellista intoa, viattomuutta ja naiiveja unelmia suuresta rakkaudesta. Pian Jeanne löytääkin aviomiehen ja muuttaa asumaan vanhempiensa omistamaan Peuples'in kartanoon. Unelmat ja onnellisen rakkauden illuusio rikkoutuvat kuitenkin heti hääyönä.
Vuodet vierivät ja Jeannea kohtaa vastoinkäyminen toisensa perään. Aviomies, Julien, osoittautuu vähitellen täysin eri ihmiseksi kuin mitä hän aluksi esitti. Sekä Julien että myöhemmin Jeannen poika, Paul, käyttävät äitinsä heikkoutta ja uhrautuvaisuutta julmasti hyväkseen. Jeanne on kuitenkin omaksunut vaimon ja äidin roolin, josta hänellä ei ole kykyä, voimia, tai lopulta edes halua paeta.
Jokin näissä vanhoissa romaaneissa viehättää, eikä tämäkään ole saavuttanut klassikkoasemaansa turhaan. Suosittelen!
Guy de Maupassant: Elämän tarina. BTJ Kustannus. 2008. 247 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Une vie
Suomentaja: Martti Wuori
Kirjasto.sci.fi: Guy de Maupassant
Wikipedia: Guy de Maupassant
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti