Siirry pääsisältöön

Jeanette Winterson: The Stone Gods

'There are many kinds of life,' says Spike, mildly. 'Humans always assumed that theirs was the only kind that mattered. That's how you destroyed your planet.'
'Don't blame me,' said Pink. 'I didn't destroy it.'

'But you have a second chance. Maybe this time...'


The first sentence of the novel sets the tone: This new world weighs a yatto-gram.

When I started reading The Stone Gods, I have to admit that I was disappointed. It's science fiction. And I'm not a big fan of science fiction. Of course, some scifi novels are fascinating must-reads (2001: A Space Odyssey!), but I don't generally get any kicks out of the futuristic utopia/dystopia mythologies with robots and other technological wonders. But as I continued reading the novel - somewhat reluctantly - I was soon swept away. It wasn't just robots and dystopia - there was something intensely, deeply human about the book.

Jeanette Winterson isn't really known as a scifi novelist. Probably her best-known novel is Oranges Are Not The Only Fruit, an autobiographical novel about a girl growing up and coming to terms with her sexual identity in a conservative Christian environment.

The Stone Gods is divided into several parts, different worlds and different times. Yet these worlds are not as separate as they would initially seem, but they are strangely related, interconnected. In the first part, the people living on Orbus, a near-inhospitable planet strangely resembling our Earth, have finally discovered a new, hospitable planet that they (or the lucky ones) may relocate to and "start again".

A pioneering mission is sent to the new home-to-be, Planet Blue, to kill off the dinosaurs and establish a colony. The pioneers include Billie Crusoe (intertextuality!) from Enhancement Services; Pink, a new-age human who has been "Fixed" so that she will remain twenty-something-years-old forever; and the pinnacle of technology: an evolving robot, or Robo sapiens, nicknamed Spike. Despite their best intentions, recolonization goes horribly wrong...

But as it says in the novel: This is one story. There will be another.

The novel juxtaposes different types of colonization, different ways to be in-between worlds, different methods to destroy the place we are living in. An Englishman, Billy, is shipwrecked onto Easter Island from Captain Cook's ship. He witnesses the inhabitants of the island cut down all their trees and construct massive idols to worship.

Then - a new age - the world is living in Post-3 War, another war that should never have happened. People realize that human emotions and individualism have caused all the problems in the world. In an effort to avoid new wars and conflicts, a new kind of robot is constructed: a robot that can think for itself and evolve, but still remain objective and make sensible decisions -not motivated by feelings or personal opinions. The robot, nicknamed Spike, is trained by Billie. Sound familiar?

Billie travels on the Tube one night and discovers an old manuscript, titled The Stone Gods, on a seat. What Billie reads and what she thinks sounds strangely familiar: A love story, that's what it is - maybe about aliens. I hate science fiction.

Metafiction is always beautifully mind-blowing when it is well-written. And science fiction that is not simply a tribute to the wonders of technology and space/time travel is refreshing. As Jeanette Winterson writes on her official site: "People say to me 'so is the Stone Gods science fiction?' Well, it is fiction, and it has science in it, and it is set (mostly) in the future, but the labels are meaningless. [...] There are books worth reading and books not worth reading. That's all."

The Stone Gods
is a philosophical manifest of free love and a tribute to and a critique of humanity. It is easily one of the best books I've read this year - so definitely in the worth-reading category!

Jeanette Winterson: The Stone Gods. Hamish Hamilton. 2007.

JeanetteWinterson.com: The Stone Gods
The Guardian review by Ursula K. Le Guin: The Stone Gods
Wikipedia: Jeanette Winterson

See also:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu