Siirry pääsisältöön

Annakarin Svedberg: Sinun

Ulkona silkkiäispuussa lauloi öisin kaskas. - Kuivassa poppelissa talon toisella puolella linnut visersivät kaiket päivät. Yhtenä yönä heidän omassa huoneessaan oli ollut heinäsirkka. Se oli istunut vihreänkirjavalla kivilattialla ja vinguttanut jaloillaan yksitotista musiikkia pimeydessä. Ääni oli niin kova, että heidän oli lopulta vietävä heinäsirkka ulos voidakseen nukkua. Öisin kun valo oli sammutettu he saattoivat nähdä tulikärpäsen säkeniä huoneessa tai pinjojen alla varjossa tien luona.

Din egen -nimellä 1966 Ruotsissa julkaistu Annakarin Svedbergin romaani joutui saman tien Ruotsin kirjastojen sensuroitujen kirjojen listalle. Sen kummempaa paheksunnan aihetta kirjassa ei ollut kuin kahden naisen välinen rakkaussuhde. Suomi oli kerrankin asiassa liberaalimpi, koska Svedbergin teos suomennettiin jo vuonna 1968 ja pääsi Suomessa jököttämään kirjastojen hyllyihin.

Svedberg oli yksi ensimmäisiä ruotsalaisnaisia, joka käsitteli avoimesti homoseksuaalisuutta täysin luonnollisena asiana teoksissaan. Siinä mielessä romaani kuuluu Pohjoismaiden seksuaalivähemmistöistä kertovan kaunokirjallisuuden merkkiteoksiin. Romaanissa teatterimaailmassa pyörivät Rebecca ja Helena kohtaavat samanlaisia ongelmia ja ennakkoluuloja, kuin lesbot vielä tänäkin päivänä: Miksi pari ei voisi solmia samanlaista avioliittoa kuin heteropariskunnat? Missä tilanteessa kannattaisi vielä olla kaapissa? Miten selittää miehille, ettei heidän suhteestaan "puutu" mitään, vaikka he ovatkin molemmat naisia?

Suurin osa romaanista sijoittuu Kreikkaan, Kreetalle, Rhodokselle ja Kosin saarelle. Naiset matkaavat Sapfon hengessä Välimeren saaristossa, loikoilevat uimarannalla, vuokraavat karuja huoneita pienistä kreikkalaiskylistä, juovat rakia tavernoissa, välttelevät uteliaita naapureita, yrittävät tulla toimeen kreikkalaisten huolettomassa kulttuurissa ja rakastavat toisiaan. Romaani on jotain idyllisen/eroottisen häämatkakuvauksen ja päiväkirjamaisen matkakertomuksen väliltä.

Annakarin Svedberg: Sinun. Gummerus. 1968.
Ruotsinkielinen alkuteos: Din egen
Suomentaja: Marjatta Kuparinen

Wikipedia: Annakarin Svedberg [sv]

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää