Siirry pääsisältöön

Emma Juslin: Yksin yhdessä

Isällä on kaveri jonka nimi on Fred. Isä ja Fred istuvat enimmäkseen sohvalla ja ovat yksin yhdessä. He kastelevat vatsahaavaansa kahvilla ja syövät pizzaa jonka isä osaa lämmittää erityisen taitavasti mikrossa. Aina kolme minuuttia ja niin ja niin monta wattia ja voilà - kuin kotona tehtyä.

Emma Juslinin kolmas romaani ja toinen suomennettu on lähes yhtä täynnä kutkuttavan hauskaa kielellä leikittelyä kuin aiempi Frida ja Fridakin. Yksin yhdessä seuraa kolmen naisen yksinäisyyttä, itsenäistymistä ja kuoleman käsittelyä. Olga käy lukiota ja asuu yhdessä isänsä Mitjan kanssa. Äiti on lähtenyt pois ja isä jakaa asunnon hiljaisuuden kahvikupin ääressä naapurinsa Fredin kanssa. Fredin tytär Stina hajoaa täysin, kun hänen poikaystävänsä Sebastian jättää hänet. Harhailu Helsingin syksyisillä kaduilla vie Stinan loputkin elämänhalut. Olgan äidinkielenopettaja ja Stinan ystävä Tove purkaa omaa yksinäisyyttään ja turhautumistaan synkkiin runoihin.

Ihmissuhdekiemurat eivät kuitenkaan ole romaanin pääteema, vaan lukiessa keskittyy ennemminkin nauttimaan osuvasta arjen kuvauksesta, josta ei (mustaa) huumoriakaan puutu. Juslin kuvaa naiseutta, oman identiteetin etsintää, uhmakkuutta valtavirtaa vastaan. Sitä mitä tapahtuu, kun ei enää osata tai pystytä kommunikoimaan tai kun kieli ei enää riitä. Kirjan loppu on toiveikas; kaikki naiset löytävät jonkin uuden suunnan elämälleen.

Emma Juslin: Yksin yhdessä. Teos. 2009.
Ruotsinkielinen alkuteos: Ensamma tillsammans
Suomentaja: Jaana Nikula

Teos: Yksin yhdessä
Teos: Emma Juslin
HS Kirjat: "Sekakieli ei ole enää tabu"
Kirjavinkit.fi: Yksin yhdessä
Keskisuomalainen: Yksin yhdessä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...