Siirry pääsisältöön

J. R. R. Tolkien - Húrinin lasten tarina

Silloin viha sai voiton Morgothissa ja hän sanoi: "Mutta minä voin käydä käsiksi sinuun ja kirottuun huoneeseesi, ja minun tahtoani vasten teidät särjetään, vaikka olisitte teräksestä tehdyt." [...] Silloin Morgoth ojensi pitkän kätensä Dor-lóminia kohti ja kirosi Húrinin ja Morwenin ja heidän jälkeläisensä näin sanoen: "Katso! Ajatukseni varjo on heidän päällään minne ikinä he menevät, ja vihani vainoaa heitä maailman ääriin saakka!"

J. R. R. Tolkienin Húrinin lasten tarina on aiemmin kerrottu eri muodoissa ja jokseenkin pirstaleisena sekä Silmarillionissa (suom. 1979) että Keskeneräisten tarujen kirjassa (suom. 1986). Taru sormusten herrasta -trilogiassakin Húrin ja hänen poikansa Túrin mainitaan ohimennen "vanhan ajan mahtavina haltiamielinä". Pelkästään Hobitin ja Taru sormusten herrasta -romaanit lukeneet saattaa yllättää se, miten laaja ja monimutkainen esihistoria näiden romaanien tarinoita edeltää. Tolkien itse työsti ja kirjoitti esimerkiksi Silmarillionia lähes koko aikuisikänsä ja piti itse sitä pääteoksenaan, vaikka teoksen lopullinen viimeistely julkaisukuntoon jäikin hänen poikansa, Christopher Tolkienin harteille. Christopher Tolkien on toimittanut myös Húrinin lasten tarinan.

Tarina Húrinin lapsista on yksi Silmarillionin vaikuttavimmista ja synkimmistä kertomuksista. Paha Morgoth kiroaa Húrinin ja hänen sukunsa ja sanelee Húrinin lapsille, Túrinille ja hänen siskolleen Niënorille kohtalon, jota he eivät pääse pakoon. Kovan onnen Túrin lähtee lapsena kotoaan äitinsä, Morwenin luota pakoon Morgothin vihaa. Hän kasvaa ihmisenä haltioiden parissa ylpeäksi ja taitavaksi sotilaaksi, mutta joutuu maanpakoon surmattuaan tahattomasti yhden heistä. Metsässä lainsuojattomien parissa eläessään Túrinin traaginen kohtalo saavuttaa häntä vääjäämättä.

Túrinin tarinan loppuvaiheet saattavat kuulostaa tutulta kaikille niille, jotka ovat Kalevalansa lukeneet ja muistavat Kullervon tarinan. Kalevala oli yksi Tolkienin mytologisista inspiraation lähteistä, ja Túrinin tarina perustuu kovaonnisen Kullervon tarinaan aina siskon viettelemistä ja oman miekan puhuttelua myöten.

Tolkienin maailmaan on aina jotenkin tuttua ja turvallista palata. Húrinin lapsista kertova traaginen tarina on jotain elämää suurempaa, niin kuin suuret myytit yleensä. Kersti Juvan ammattitaidolla käännetty, tyyliltään paikoin lähes raamatullinen kieli on kaunista ja sujuvaa luettavaa. Alan Lee, jonka piirrokset olivat myös Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvien maisemien ja tapahtumapaikkojen inspiraatioina, on kuvittanut Húrinin lasten tarinan.

Sitten vain odotellaan elokuvaa tästäkin... :P

J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina. WSOY. 2007.
Englanninkielinen alkuteos: The Children of Húrin
Suomentaja: Kersti Juva

Suomen Tolkien-seura
WSOY: J. R. R. Tolkien
WSOY: Húrinin lasten tarina
HS Kirjat: "Nyt Kullervo hukkuu miekkaan Keski-Maassa"
Kirjavinkit.fi: Húrinin lasten tarina
Wikipedia: Húrinin lasten tarina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude