Siirry pääsisältöön

Claire Castillon: Kuplissa

Kannen kuva: Christine Tamalet
Kun mieheni ja sisareni saivat sisarenpoikani, he palauttivat minulle loputkin tavarani. Katsoin pussin pohjalle, josko he olisivat sujauttaneet sinne ohimennen pikku viestin, jossa ilmoitettaisiin, että minä olen lapsen äiti.

Siinä missä Claire Castillonin ihanan vinksahtanut Äidin pikku pyöveli kertoi epäsovinnaisista äiti-tytär-suhteista ja Pieni sydän jaksaa rakastaa kuvaili aviopareja ja erilaisia parisuhteita, Kuplissa keskittyy laajaan skaalaan erilaisia naisia. On naisia parisuhteissa, vanhempina ja lapsina, anoppeina, tyttöystävinä, vaimoina, leskinä, urakeskeisinä suorittajina...

Uusin novellikokoelma on jälleen tuttua Castillonia: sysimustaa huumoria, vähintäänkin kummallisia ihmissuhteita, häiriintyneiden ajatusten suoltamia monologeja. Jotkut novelleista ovat suorastaan puistattavia, kuten "Ondine", jossa äiti on kutsunut vieraat ihastelemaan kylpevää vauvaansa, kunnes jossain vaiheessa lukija tajuaa, ettei Ondine taida olla enää vauva ollenkaan... Osassa taas on tragikoomisia piirteitä, kuten "Aimée"-novellissa, jossa nainen keksi itselleen rakastajan, jotta hänen aviomiehensä kiinnostuisi hänestä uudelleen.

Pidän Castillonin teksteistä. Niissä ei ole mitään pakotettua eivätkä ne käy tylsiksi, vaikka tähänkin novellikokoelmaan mahtuu kymmeniä, osittain samankaltaisia pikku "kuplia". Castillon osaa yllättää ja shokeerata sopivasti, mutta samalla viihdyttää ja riemastuttaa. Kuplissa ei minusta ollut ihan yhtä hauska ja vaikuttava kuin Äidin pikku pyöveli, mutta kannattaa lukea silti!

Novellikokoelmaa on luettu ahkerasti myös blogeissa: ainakin Susa, Morre, Minna, Erja, Jenni S., Katja/Lumiomena, Päkä, Maija ja Sonja ovat bloganneet kirjasta.

Claire Castillon: Kuplissa. Gummerus. 2012. 167 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Les bulles
Suomentaja: Lotta Toivanen

Gummerus: Kuplissa
Gummerus: Claire Castillon
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanna / Kirjainten virrassa20 kesäkuuta, 2012 13:33

    Minun pitäisi varmaan lukea tuo Äidin pikku pyöveli, sillä sitä moni kehuu tätä teosta paremmiksi. Mie tykkäsin kirjasta, mutta otin sen varmaan vähän välipalana, sillä tekstien samankaltaisuus puuroutui lopulta liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr20 kesäkuuta, 2012 21:48

      Äidin pikku pyövelissä ei muistaakseni ollut ihan niin paljon tekstejä kuin tässä tai ne olivat pidempiä, niin niihin ehti uppoutua paremmin. Kannattaa lukea! :)

      Poista
  2. Sonja21 kesäkuuta, 2012 00:42

    Luin myös tämän aika vastikään, peräjälkeen Pieni sydän jaksaa rakastaan kanssa. Minulle lukukokemus oli jotenkin tosi hämmentävä, sillä tykkäsin aikanaan tosi paljon Äidin pikku pyövelistä, mutta inhosin Pieni sydän jaksaa...-kirjaa ja Kuplissakin oli oikeastaan pettymys, vaikka ei niin suuri kuin Pieni sydän. Minunkin mielestäni Äidin pikku pyöveli on näistä paras, mutta luulen että kahden hämmennyksen jättämän kirjan takia minun on pakko jossain vaiheessa tarkistaa, että oliko pyöveli oikeasti niin hyvä kuin muistelen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr25 kesäkuuta, 2012 20:53

      Minullekin on jäänyt Äidin pikku pyöveli paremmin mieleen kuin Pieni sydän ja tämä, vaikka sen lukemisesta on pisin aika. Muistelen, että sen novellit olivat jotenkin vielä yllättävämpiä ja shokeeraavampia kuin näissä muissa.

      Poista
  3. Susa27 kesäkuuta, 2012 00:53

    Minäkin pidin tästä! Pitäisikin lukea vihdoin tuo Äidin pikkupyöveli...olen ehkä sen kymmenen kertaa sitä aikanaan pyöritellyt kirjastossa jo käsissäni mutta sinne se on aina sitten jäänyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää