keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Claire Castillon: Kuplissa

Kannen kuva: Christine Tamalet
Kun mieheni ja sisareni saivat sisarenpoikani, he palauttivat minulle loputkin tavarani. Katsoin pussin pohjalle, josko he olisivat sujauttaneet sinne ohimennen pikku viestin, jossa ilmoitettaisiin, että minä olen lapsen äiti.

Siinä missä Claire Castillonin ihanan vinksahtanut Äidin pikku pyöveli kertoi epäsovinnaisista äiti-tytär-suhteista ja Pieni sydän jaksaa rakastaa kuvaili aviopareja ja erilaisia parisuhteita, Kuplissa keskittyy laajaan skaalaan erilaisia naisia. On naisia parisuhteissa, vanhempina ja lapsina, anoppeina, tyttöystävinä, vaimoina, leskinä, urakeskeisinä suorittajina...

Uusin novellikokoelma on jälleen tuttua Castillonia: sysimustaa huumoria, vähintäänkin kummallisia ihmissuhteita, häiriintyneiden ajatusten suoltamia monologeja. Jotkut novelleista ovat suorastaan puistattavia, kuten "Ondine", jossa äiti on kutsunut vieraat ihastelemaan kylpevää vauvaansa, kunnes jossain vaiheessa lukija tajuaa, ettei Ondine taida olla enää vauva ollenkaan... Osassa taas on tragikoomisia piirteitä, kuten "Aimée"-novellissa, jossa nainen keksi itselleen rakastajan, jotta hänen aviomiehensä kiinnostuisi hänestä uudelleen.

Pidän Castillonin teksteistä. Niissä ei ole mitään pakotettua eivätkä ne käy tylsiksi, vaikka tähänkin novellikokoelmaan mahtuu kymmeniä, osittain samankaltaisia pikku "kuplia". Castillon osaa yllättää ja shokeerata sopivasti, mutta samalla viihdyttää ja riemastuttaa. Kuplissa ei minusta ollut ihan yhtä hauska ja vaikuttava kuin Äidin pikku pyöveli, mutta kannattaa lukea silti!

Novellikokoelmaa on luettu ahkerasti myös blogeissa: ainakin Susa, Morre, Minna, Erja, Jenni S., Katja/Lumiomena, Päkä, Maija ja Sonja ovat bloganneet kirjasta.

Claire Castillon: Kuplissa. Gummerus. 2012. 167 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Les bulles
Suomentaja: Lotta Toivanen

Gummerus: Kuplissa
Gummerus: Claire Castillon

5 kommenttia:

  1. Minun pitäisi varmaan lukea tuo Äidin pikku pyöveli, sillä sitä moni kehuu tätä teosta paremmiksi. Mie tykkäsin kirjasta, mutta otin sen varmaan vähän välipalana, sillä tekstien samankaltaisuus puuroutui lopulta liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin pikku pyövelissä ei muistaakseni ollut ihan niin paljon tekstejä kuin tässä tai ne olivat pidempiä, niin niihin ehti uppoutua paremmin. Kannattaa lukea! :)

      Poista
  2. Luin myös tämän aika vastikään, peräjälkeen Pieni sydän jaksaa rakastaan kanssa. Minulle lukukokemus oli jotenkin tosi hämmentävä, sillä tykkäsin aikanaan tosi paljon Äidin pikku pyövelistä, mutta inhosin Pieni sydän jaksaa...-kirjaa ja Kuplissakin oli oikeastaan pettymys, vaikka ei niin suuri kuin Pieni sydän. Minunkin mielestäni Äidin pikku pyöveli on näistä paras, mutta luulen että kahden hämmennyksen jättämän kirjan takia minun on pakko jossain vaiheessa tarkistaa, että oliko pyöveli oikeasti niin hyvä kuin muistelen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on jäänyt Äidin pikku pyöveli paremmin mieleen kuin Pieni sydän ja tämä, vaikka sen lukemisesta on pisin aika. Muistelen, että sen novellit olivat jotenkin vielä yllättävämpiä ja shokeeraavampia kuin näissä muissa.

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä! Pitäisikin lukea vihdoin tuo Äidin pikkupyöveli...olen ehkä sen kymmenen kertaa sitä aikanaan pyöritellyt kirjastossa jo käsissäni mutta sinne se on aina sitten jäänyt.

    VastaaPoista