Siirry pääsisältöön

Huhti- ja toukokuun luetut

Hieman myöhässä listaan näitä toukokuun luettuja ja huhtikuun luetutkin ovat näköjään jääneet listaamatta, joten tässä tulee kirjalistaa peräti kahden kuukauden ajalta.

Huhtikuun luetut:
Doris Lessing: Ben, in the World
Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu
Rajeev Balasubramanyam: In Beautiful Disguises
Turkka Hautala: Kansalliskirja
Guy Delisle: Pjongjang
Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois
Tuomas Lius: Haka
Hennariikka Romu: Elämänviiva

Huhtikuu oli oikein kirjallisuuden eri lajien ilotulitusta. Mukaan mahtui omaelämäkerrallista kasvatuskirjaa ja matkakertomusta, sarjakuva, dekkari, nuortenromaani, tarinakokoelma sekä pari tavallistakin romaania.

Eniten ajatuksia ja keskustelua herätti Tiikeriäidin taistelulaulu. Positiivisin yllätys sen sijaan oli varmaankin Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois.

Oudoimmat hakusanat, jolla blogiini eksyttiin huhtikuussa olivat:
todella paksu kirjallisuuden klassikko (suosittelen tiirailemaan vaikkapa venäläisen tai ranskalaisen kirjallisuuden suuntaan, siellä on osattu kirjoittaa tiiliskiviä jo kauan)
oudoimmat blogit (en tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella...) :D
jatta kapari puhelinnumero (kuka tällaista googlettaa - kuulostaa vähän stalkkausmeiningiltä...)


Toukokuun luetut:
Claire Castillon: Kuplissa
Nancy Garden: Annie on My Mind
Heli Kruger: Olen koskettanut taivasta
Jean Kwok: Girl in Translation
David Ebershoff: Tanskalainen tyttö

Toukokuussa keskityin sitten lähes yksinomaan romaaneihin, vaikka toki mukaan mahtui yksi novellikokoelmakin (Kuplissa). Toukokuu oli varsinainen tyttöjen ja naisten kuukausi, vaikken sitä nyt mitenkään tämän teeman ympärille suunnitellut. ;) Kuplissa kertoo pääosin erilaisista naisista ja heidän vinksahtaneista ihmissuhteistaan. Annie on My Mind on yksi ensimmäisistä amerikkalaisista nuortenkirjoista, jossa aiheena on kahden tytön välinen suhde. Myös Krugerin romaani käsittelee osittain naisten välistä rakkautta ja naisten huippu-urheilua. Girl in Translationissa päähenkilö on kirjan nimen mukaisesti tyttö ja Tanskalainen tyttö kertoo myös tytöstä nimeltä Lili, joka elelee erään miestaiteilijan sisällä ja haluaisi päästä ulos... Näistä vielä lisää, kunhan saan arviot blogiin asti.

Toukokuussa blogiini päädyttiin mm. seuraavilla hakusanoilla:
shakespearen verisin näytelmä (tähän on helppo vastata: Titus Andronicus)
lettupannun voi korvata (tottahan toki, kyllä ne letut paistaa vaikka millä!)
kuka olen? (hankala kysymys, mutta en usko, että vastaus löytyy googlesta) ;)

Lähes koko loppuviikoksi on luvattu koleaa ja sateista säätä, joten mikäpä olisi parempi syy käpertyä sohvalle teekupposen ja kirjan kanssa. Katherine Boon ravisuttava Kätkössä kauniin ikuisen on edelleen kesken ja vuoroaan odottelevat myös Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit sekä Eija Lappalaisen & Anne Leinosen Hiekkasotilaat, eli odotettu jatko-osa Routasisaruksille.

Kommentit

  1. Olitpas huhtikuussa lukenut todellakin monipuolisesti! Toukokuun luetuista kiinnostuin tuosta Tanskalaisesta tytöstä... jään innolla odottelemaan mitä siitä bloggaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin aika jännä kirja, varsinkin siinä mielessä, että se perustui myös tositapahtumiin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi