Siirry pääsisältöön

Huhti- ja toukokuun luetut

Hieman myöhässä listaan näitä toukokuun luettuja ja huhtikuun luetutkin ovat näköjään jääneet listaamatta, joten tässä tulee kirjalistaa peräti kahden kuukauden ajalta.

Huhtikuun luetut:
Doris Lessing: Ben, in the World
Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu
Rajeev Balasubramanyam: In Beautiful Disguises
Turkka Hautala: Kansalliskirja
Guy Delisle: Pjongjang
Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois
Tuomas Lius: Haka
Hennariikka Romu: Elämänviiva

Huhtikuu oli oikein kirjallisuuden eri lajien ilotulitusta. Mukaan mahtui omaelämäkerrallista kasvatuskirjaa ja matkakertomusta, sarjakuva, dekkari, nuortenromaani, tarinakokoelma sekä pari tavallistakin romaania.

Eniten ajatuksia ja keskustelua herätti Tiikeriäidin taistelulaulu. Positiivisin yllätys sen sijaan oli varmaankin Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois.

Oudoimmat hakusanat, jolla blogiini eksyttiin huhtikuussa olivat:
todella paksu kirjallisuuden klassikko (suosittelen tiirailemaan vaikkapa venäläisen tai ranskalaisen kirjallisuuden suuntaan, siellä on osattu kirjoittaa tiiliskiviä jo kauan)
oudoimmat blogit (en tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella...) :D
jatta kapari puhelinnumero (kuka tällaista googlettaa - kuulostaa vähän stalkkausmeiningiltä...)


Toukokuun luetut:
Claire Castillon: Kuplissa
Nancy Garden: Annie on My Mind
Heli Kruger: Olen koskettanut taivasta
Jean Kwok: Girl in Translation
David Ebershoff: Tanskalainen tyttö

Toukokuussa keskityin sitten lähes yksinomaan romaaneihin, vaikka toki mukaan mahtui yksi novellikokoelmakin (Kuplissa). Toukokuu oli varsinainen tyttöjen ja naisten kuukausi, vaikken sitä nyt mitenkään tämän teeman ympärille suunnitellut. ;) Kuplissa kertoo pääosin erilaisista naisista ja heidän vinksahtaneista ihmissuhteistaan. Annie on My Mind on yksi ensimmäisistä amerikkalaisista nuortenkirjoista, jossa aiheena on kahden tytön välinen suhde. Myös Krugerin romaani käsittelee osittain naisten välistä rakkautta ja naisten huippu-urheilua. Girl in Translationissa päähenkilö on kirjan nimen mukaisesti tyttö ja Tanskalainen tyttö kertoo myös tytöstä nimeltä Lili, joka elelee erään miestaiteilijan sisällä ja haluaisi päästä ulos... Näistä vielä lisää, kunhan saan arviot blogiin asti.

Toukokuussa blogiini päädyttiin mm. seuraavilla hakusanoilla:
shakespearen verisin näytelmä (tähän on helppo vastata: Titus Andronicus)
lettupannun voi korvata (tottahan toki, kyllä ne letut paistaa vaikka millä!)
kuka olen? (hankala kysymys, mutta en usko, että vastaus löytyy googlesta) ;)

Lähes koko loppuviikoksi on luvattu koleaa ja sateista säätä, joten mikäpä olisi parempi syy käpertyä sohvalle teekupposen ja kirjan kanssa. Katherine Boon ravisuttava Kätkössä kauniin ikuisen on edelleen kesken ja vuoroaan odottelevat myös Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit sekä Eija Lappalaisen & Anne Leinosen Hiekkasotilaat, eli odotettu jatko-osa Routasisaruksille.

Kommentit

  1. Olitpas huhtikuussa lukenut todellakin monipuolisesti! Toukokuun luetuista kiinnostuin tuosta Tanskalaisesta tytöstä... jään innolla odottelemaan mitä siitä bloggaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin aika jännä kirja, varsinkin siinä mielessä, että se perustui myös tositapahtumiin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude