Siirry pääsisältöön

Kesä- ja heinäkuun luetut, eli vihdoin


Jos pitäisi löytää jokin yhdistävä sana kuvailemaan kesä- ja heinäkuussa lukemiani kirjoja, niin se olisi varmaankin vihdoin. Kaikki kirjat ovat sellaisia, jotka olin aikonut lukea jo pitkään.

Kesälomaa ei ole ollut nimeksikään, joten kirjoille ei ole ollut kesäkuukausina sen enempää aikaa kuin muutenkaan. Kolme heinäkuun viidestä kirjasta luin ihanan lukumaratonpäivän aikana, joka myös opetti minulle yhtä sun toista.

Kesäkuun luetut:
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Craig Thompson: Habibi

Heinäkuun luetut: 
Lynn Flewelling: Casket of Souls
Banana Yoshimoto: Kitchen
Anja Snellman: Aura
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla   

Lionel Shriverin romaani on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun se tuli hopealle Blogistanian Globalia -äänestyksessä 2011. Luotin kirjabloggaajien enemmistön hyvään makuun - ja se kannatti: kirja ei ainakaan jättänyt kylmäksi. Craig Thompsonin Habibi on samoin odottanut vuoroaan jo kauan, kunnes eräs kaukana asuva ystäväni itseään säästämättä raahasi sen viikonloppureissullaan minulle (ei mikään kevyt opus!).

Lynn Flewellingin kirja on Nightrunner-"trilogian" kuudes (!) osa, ei-niin-kovin-salainen fantasiapaheeni. :) Yoshimoton, Snellmanin ja Hämäläisen oudonkauniit kirjat luin lukumaratonpäivänä. Ja täytyy tunnustaa, että Monika Fagerholmin romaani paikkasi fagerholminkokoista aukkoa sivistyksessäni. Romaania suositteli vaimoni, kun näki minun hengailevan kirjahyllyn edessä etsimässä "jotain kevyttä, helppoa, älykästä ja sivistävää" - haastava kombinaatio, mutta Ihanat naiset hoitivat homman kotiin. :)

P.S. Luen juuri 1-vuotta täyttäneelle tyttärelle iltasatuaikaan Suomen lasten Kalevalaa. Hän ei siitä juuri mitään vielä ymmärrä, ja hyvä niin, koska Kalevala tuntuu olevan täynnä väkivaltaista, sukurutsaista tai muuten vain moraalisesti arvelluttavaa porukkaa. ;) Kaikki kunnia kansalliseepokselle, mutta saatan harkita pitkään ennen kuin luen esim. Ainon ahdistelu- ja hukkumistarinaa vähänkään isommalle lapselle, vaikka lasten versiossa sitä onkin kaunisteltu...

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Katri01 elokuuta, 2013 21:18

    Olet lukenut vallan kiinnostavia kirjoja! Shriverin tahtoisin itsekin lukea :)

    Ja Kalevala ei tosiaan mikaan ihan lempein kirja ole (vaikken sita koskaan kokonaan olekaan lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr12 elokuuta, 2013 20:25

      Kieltämättä melkein kaikki kesän kirjat olivat iloisia yllätyksiä. Shriveria suosittelen kyllä lämpimästi! :)

      Poista
  2. Katja / Lumiomena01 elokuuta, 2013 22:56

    Jonnekin pois on hieno romaani. Olen lukenut vain kaksi Shriverin romaania: Poikani Kevin on hurjan (!) hyvä, Jonnekin pois taas puhutteleva ja sellainen, jonka voisin lukea uudelleenkin.

    Monica Fagerholm on ollut lukulistallani jo kauan.

    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr12 elokuuta, 2013 20:27

      Poikani Kevin on taas ollut minun lukulistallani jo pitkään. Jonnekin pois -kirjan perusteella haluan kyllä lukea Shriveria enemmänkin.

      Aurinkoista loppukesää!

      Poista
  3. Leena Lumi30 elokuuta, 2013 17:29

    Minulle Lionel Shriver on ollut ihan suosikkikirjailijoitani siitä alkaen kun luin Jonnekin pois. Mutta pidin vieläkin enemmän kirjasta Kaksoisvirhe. Poikani Kevin oli hyvä, mutta...jätti minut pimeeään. Annoin Kevinin pois. Nyt ostin Syntymäpäivän jälkeen ja se odottelee vain aikaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää