Craig Thompson: Habibi

Missähän törmäsin Habibiin ensimmäistä kertaa? Saatoin lukea siitä jostakin sanomalehdestä tai Sallan blogista, en enää muista. Nimi vilahteli kuitenkin mediassa viime vuoden alussa ilmestyneen suomennoksen jälkeen niin usein, että painoin sen mieleen. Viime vuoden kirjamessuilla hypistelin albumia Liken osastolla, mutta en silloin raaskinut ostaa järkälettä omakseni. Lopulta sain sen ystävältä lainaan. :)

Aluksi irrelevantti huomio, joka ei millään tavalla koske kirjan sisältöä: Habibia on lähes mahdotonta lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa; ainakaan jos lukee selällään, kuten minä. Järkäle joko väsyttää käsivarret tai murskaa sisäelimet painollaan. :)

Mutta tämä on vain sivuseikka, kun kirjan kannet on aukaistu. On aika kliseistä sanoa näin, mutta minä ainakin sukelsin täysin toiseen maailmaan, kun luin kirjaa. Craig Thompsonin piirrosjälki on uskomattoman kaunista. Usein koko sivun kokoiset piirrokset olivat täynnä huolella piirrettyjä yksityiskohtia; välillä taas tyhjyys teki tilaa tulkinnalle ja pohdinnalle: osa ruuduista saatettiin jättää valkoisiksi, jolloin huomio kiinnittyi enemmän niihin, joissa taas oli jotain.

Thompson käyttää hyväkseen itämaista ornamentiikkaa ja symboliikkaa, koristeellisia koukeroita ja erityisesti arabialaisia aakkosia. Nuo kirjaimet ovat minulle tuttuja maasta, jossa asuin lapsena. Opin silloin lukemaan niitä (taito, jota en koskaan kadu, vaikkei sille nykyään ole juuri koskaan mitään käyttöä), joten Habibin kirjainkoukeroiden tavaaminen tuntui ihanan nostalgiselta paluulta menneisyyteen. Yritin muistella alif, bee, pee, tee, dee, see jne. aakkosrimpsua ja tavata kirjan arabiankielisiä sanoja. Osan ymmärsin, mutta monet oli kirjoitettu joko niin koukeroisella kaunolla tai arabiaksi (mitä taas en puhu), että ne menivät yli ymmärryksen. :)

Kirjassa arabialaisten kirjainten koukerot ja kalligrafia muodostavat symboleita, kuvioita, ihmiskehoja ja jopa puroja. Kieli ja tarinat ovat kauniilla tavalla läsnä kaikessa, mitä kirjassa tapahtuu. Albumin kieli on runollista ja usein jotenkin haikeaa. Suomentaja Ida Takala on tehnyt loistavaa työtä; siitä kertoo myös kirjan valinta vuoden 2012 parhaaksi käännössarjakuvaksi.

Kirjabloggaaja innostui kaivamaan vanhat oppikirjansa esiin. Kyllä, kuvassa piileksii myös lammas. :)

Habibi on kertomus naisesta ja pojasta, Dodolasta ja Zamista (tai Habibista), jotka elävät keskelle aavikkoa päätyneessä laivanhylyssä, kunnes heidän tiensä eroavat. Dodola päätyy sulttaanin haaremiin ja Zam eräänlaiseksi orjaksi, mutta kumpikin jää kaipaamaan toista.

Thompsonin kirjassa ehkä hätkähdyttävintä on sen peittelemätön seksuaalisuus ja ruumiillisuus. Erityisesti naisen ruumista käsitellään monesta eri näkökulmasta, raskaudesta ja synnytyksestä lähtien. Toinen teema on uskonto ja uskonnollisuus: monet kirjassa kerrotuista tarinoista ovat peräisin Koraanista, mm. Nooan ja Abrahamin tarinat. Nämä ovat tietysti tuttuja myös Raamatusta, ja monet noiden pyhien kirjojen tarinoista ovatkin peräisin samasta tarinaperinteestä tuhansien vuosien takaa. Thompson yrittää ehkä muistuttaa, että vaikka islamin ja kristinuskon välinen kuilu tuntuu nykyään kasvavan, niissä on enemmän yhteistä kuin tiedämme.

Minusta Habibi on kuitenkin pohjimmiltaan rakkaustarina; epäsovinnainen, surullinen ja vaikuttava rakkaustarina. Yksi upeimmista sarjakuvista, joita olen lukenut tänä vuonna.

Kirjan kotisivuilta löytyy muuten huikeita kuvia kirjan syntyprosessista, kannattaa vilkaista!

Craig Thompson: Habibi. Like. 2012. 665 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Habibi
Suomentaja: Ida Takala

Habibibook.com
Like: Habibi