maanantai 21. lokakuuta 2013

Juhani Karila: Gorilla

Till piti suoraviivaisista asioista. Ihmiset olivat harvoin sellaisia, selkeitä. Siksi Till ei vastannut tervehdyksiin ja keskeytti pitkät selostukset. Puheen tavoista hän inhosi eniten ehdotuksia. Ne olivat pyöreitä, vieriviä. Käskyt olivat suoria ja hyviä. Kuten:
- Tapa Lev Demidov.

Vai että tällainen kirja... Juhani Karilan novellikokoelmaa lukiessa tunteet heittelivät laidasta laitaan: yllättymisestä pöyristymiseen, turhautumisesta ärtymykseen. Ainakaan kirja ei siis ollut mitäänsanomaton! :)

Silti täytyy myöntää, että olin lopettaa leikin kesken jo ensimmäisen novellin kohdalla. Kun huomaa lukevansa lauseita kuten "Jäsenten kuiva raivo sattui katsojien silmiin", niin väkisin alkaa miettiä, onko kirjailija tässä ihan tosissaan. Eikä hän taida aina olla. Se käy ilmi viimeistään "Rakkautta ennen Seinäjokea" -nimisessä novellissa, jossa ulkoavaruuden oliot hyökkäävät matkustajajunaan ja alkavat lahdata ihmisiä.

Välillä Karilan pelkistetty tyyli turhautti ja ärsytti. Sen lisäksi muutamat novellit olivat niin oudon absurdeja, etten saanut niistä minkäänlaista otetta. Mutta toisaalta kaikista jäi sellainen maku suuhun, että jos niitä lähtisi ihan urakalla analysoimaan, niin niistä saisi varmasti paljon enemmän irti. Se kai se on se syy, miksi absurdit novellit tai novellit ylipäätään sopivat huonosti tällaiselle kärsimättömälle ja laiskalle lukijalle: haluan lukea jotain helposti avautuvaa, helposti ymmärrettävää ja helposti tulkittavaa. :)

Mutta välillä Karila pääsee vauhtiin ihan eri tavalla: erityisesti kokoelman pidemmät novellit olivat minusta viihdyttäviä, erikoisia ja yllättäviä. Suosikkini oli ehdottomasti "Tarkka-ampujat" -niminen novelli, joka taitaa itse asiassa olla koko kokoelman pisin. Siinä kaksi eri puolilla sotivaa tarkka-ampujaa kohtaa toisensa Stalingradin taisteluissa toisessa maailmansodassa. Kumpikin on alansa rautainen ammattilainen, tunnettu huippuampuja, joka osuu pieneenkin maaliin satojen metrien päästä. Kummankin tehtävänä olisi pistää toinen päiviltä, mutta asiaa mutkistaa molemminpuolinen kunnioitus toisen ammattitaitoa kohtaan.

Useita Karilan novelleja yhdistää huippuammattilaisuuden tai lahjakkuuden teema, jota kärjistetään ja liioitellaan. "Kuningasasemassa" isä voittaa shakkipelin toisensa jälkeen, kun hän pelaa poikaansa, shakin maailmanmestaria, vastaan. "Gorilla" on tarina tytöstä, jonka piirustustaito saa ihmiset itkemään, laulamaan ja jopa riisumaan spontaanisti vaatteensa. "Joku pelastaa sinut" kertoo miehestä, joka osaa soittaa flyygelillä kaikki kappaleet kirjaimellisesti kuoliaaksi: sahanpuruksi, pölyksi ja sirpaleiksi.

Karila liioittelee, pistää mielikuvituksen liikkeelle ja yrittää herättää hämmennystä ja hämmästystä. Minuun kuitenkin vetosivat selvästi enemmän kokoelman "perinteisemmät", vähemmän absurdit tai kokeelliset novellit, sillä niissä Karilan tarinankerrontataidot tulivat selvemmin esiin.

Myös Kirsi ja Taika ovat sukeltaneet Gorillan absurdien novellien maailmaan.

Juhani Karilan Gorilla esitellään Helsingn kirjamessujen esikoiskirjapaneelissa perjantaina 25.10 klo 14.00 (Takauma-lava).

Juhani Karila: Gorilla. Otava. 2013. 140 sivua.

Otava: Gorilla
Savon Sanomat: Gorilla

2 kommenttia:

  1. Minä taasen vastoin kaikkia odotuksiani ihastuin Gorillaan kaikkinensa. Kirjan novellit kestävät useita lukukertoja ja luulen, että monienkin kertojen jälkeen niistä voi löytää aina jotain uutta.

    Oli muuten jännä lukea tulkintaasi tuosta "joku pelastaa sinut" -novellista. Itse tulkitsin sitä ns. improvisaation näkökulmasta. Mies kuvaannollisesti raiskaa biisit :D

    VastaaPoista
  2. Jaan vielä näin 3/4 vuotta lukemisen jälkeenkin tunnelmasi: osin turhauduin novellien äärellä, osin nautin absurdista menosta. Mutta olen kai sitten aika konservatiivinen lukija, koska minäkin pidin eniten niistä novelleista, joista koin ymmärtäväni jotain. Ja samaa mieltä olen siitäkin, että paneutumalla oikein kunnolla teksteistä olisi irrotettavissa vaikka mitä.

    VastaaPoista