Siirry pääsisältöön

Juhani Karila: Gorilla

Till piti suoraviivaisista asioista. Ihmiset olivat harvoin sellaisia, selkeitä. Siksi Till ei vastannut tervehdyksiin ja keskeytti pitkät selostukset. Puheen tavoista hän inhosi eniten ehdotuksia. Ne olivat pyöreitä, vieriviä. Käskyt olivat suoria ja hyviä. Kuten:
- Tapa Lev Demidov.

Vai että tällainen kirja... Juhani Karilan novellikokoelmaa lukiessa tunteet heittelivät laidasta laitaan: yllättymisestä pöyristymiseen, turhautumisesta ärtymykseen. Ainakaan kirja ei siis ollut mitäänsanomaton! :)

Silti täytyy myöntää, että olin lopettaa leikin kesken jo ensimmäisen novellin kohdalla. Kun huomaa lukevansa lauseita kuten "Jäsenten kuiva raivo sattui katsojien silmiin", niin väkisin alkaa miettiä, onko kirjailija tässä ihan tosissaan. Eikä hän taida aina olla. Se käy ilmi viimeistään "Rakkautta ennen Seinäjokea" -nimisessä novellissa, jossa ulkoavaruuden oliot hyökkäävät matkustajajunaan ja alkavat lahdata ihmisiä.

Välillä Karilan pelkistetty tyyli turhautti ja ärsytti. Sen lisäksi muutamat novellit olivat niin oudon absurdeja, etten saanut niistä minkäänlaista otetta. Mutta toisaalta kaikista jäi sellainen maku suuhun, että jos niitä lähtisi ihan urakalla analysoimaan, niin niistä saisi varmasti paljon enemmän irti. Se kai se on se syy, miksi absurdit novellit tai novellit ylipäätään sopivat huonosti tällaiselle kärsimättömälle ja laiskalle lukijalle: haluan lukea jotain helposti avautuvaa, helposti ymmärrettävää ja helposti tulkittavaa. :)

Mutta välillä Karila pääsee vauhtiin ihan eri tavalla: erityisesti kokoelman pidemmät novellit olivat minusta viihdyttäviä, erikoisia ja yllättäviä. Suosikkini oli ehdottomasti "Tarkka-ampujat" -niminen novelli, joka taitaa itse asiassa olla koko kokoelman pisin. Siinä kaksi eri puolilla sotivaa tarkka-ampujaa kohtaa toisensa Stalingradin taisteluissa toisessa maailmansodassa. Kumpikin on alansa rautainen ammattilainen, tunnettu huippuampuja, joka osuu pieneenkin maaliin satojen metrien päästä. Kummankin tehtävänä olisi pistää toinen päiviltä, mutta asiaa mutkistaa molemminpuolinen kunnioitus toisen ammattitaitoa kohtaan.

Useita Karilan novelleja yhdistää huippuammattilaisuuden tai lahjakkuuden teema, jota kärjistetään ja liioitellaan. "Kuningasasemassa" isä voittaa shakkipelin toisensa jälkeen, kun hän pelaa poikaansa, shakin maailmanmestaria, vastaan. "Gorilla" on tarina tytöstä, jonka piirustustaito saa ihmiset itkemään, laulamaan ja jopa riisumaan spontaanisti vaatteensa. "Joku pelastaa sinut" kertoo miehestä, joka osaa soittaa flyygelillä kaikki kappaleet kirjaimellisesti kuoliaaksi: sahanpuruksi, pölyksi ja sirpaleiksi.

Karila liioittelee, pistää mielikuvituksen liikkeelle ja yrittää herättää hämmennystä ja hämmästystä. Minuun kuitenkin vetosivat selvästi enemmän kokoelman "perinteisemmät", vähemmän absurdit tai kokeelliset novellit, sillä niissä Karilan tarinankerrontataidot tulivat selvemmin esiin.

Myös Kirsi ja Taika ovat sukeltaneet Gorillan absurdien novellien maailmaan.

Juhani Karilan Gorilla esitellään Helsingn kirjamessujen esikoiskirjapaneelissa perjantaina 25.10 klo 14.00 (Takauma-lava).

Juhani Karila: Gorilla. Otava. 2013. 140 sivua.

Otava: Gorilla
Savon Sanomat: Gorilla
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Elegia21 lokakuuta, 2013 19:14

    Minä taasen vastoin kaikkia odotuksiani ihastuin Gorillaan kaikkinensa. Kirjan novellit kestävät useita lukukertoja ja luulen, että monienkin kertojen jälkeen niistä voi löytää aina jotain uutta.

    Oli muuten jännä lukea tulkintaasi tuosta "joku pelastaa sinut" -novellista. Itse tulkitsin sitä ns. improvisaation näkökulmasta. Mies kuvaannollisesti raiskaa biisit :D

    VastaaPoista
  2. Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka22 lokakuuta, 2013 19:05

    Jaan vielä näin 3/4 vuotta lukemisen jälkeenkin tunnelmasi: osin turhauduin novellien äärellä, osin nautin absurdista menosta. Mutta olen kai sitten aika konservatiivinen lukija, koska minäkin pidin eniten niistä novelleista, joista koin ymmärtäväni jotain. Ja samaa mieltä olen siitäkin, että paneutumalla oikein kunnolla teksteistä olisi irrotettavissa vaikka mitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää