Siirry pääsisältöön

Booker-palkinto Eleanor Cattonille

Seuraan Booker-palkintoa tiiviimmin kuin kirjallisuuden Nobel-palkintoa, ihan vain koska Booker-ehdokkaat ja voittajat ovat melko suurella todennäköisyydellä kirjoja, joista varmasti myös pidän ja jotka jaksan ja haluan lukea. :)

Vuoden 2013 Booker-palkinto myönnettiin eilen illalla uusiseelantilaiselle Eleanor Cattonille romaanista The Luminaries. Kirjailijan nimi ei sano minulle yhtään mitään, vaikka Cattonin The Luminariesia edeltävä esikoiskirja on peräti suomennettu nimellä Harjoitukset (Siltala, 2010). Siltala julkaisee myös The Luminariesin suomennoksen ensi vuonna.

Catton oli vedonlyöjien suosikki tänä vuonna, vaikka kuuden parhaan ehdokkaan joukosta löytyi suomalaisille lukijoillekin tuttuja isoja nimiä, kuten Colm Tóibín The Testament of Mary -romaanilla ja Jhumpa Lahiri The Lowland -romaanilla. Voittaja rikkoo ennätyksiä: 28-vuotias Catton on palkinnon historian nuorin voittaja, ja 832-sivuinen The Luminaries puolestaan pisin romaani, joka on koskaan voittanut.

The Luminaries sijoittuu 1800-luvun Uuteen-Seelantiin ja kertoo kultakuumeen tuhoisasta vaikutuksesta pikkukylään maaseudulla. Historiallisessa romaanissa on kuulemma kummitustarinan ja murhamysteerin piirteitä. Pitää varmaankin tutustua... :)

Booker-palkinto muuttuu ensi vuonna, kun yhdysvaltalaiskirjailijat saavat ensi kertaa asettua ehdolle. Tähän saakka palkinto on myönnetty parhaalle englanninkieliselle romaanille, joka on julkaistu ns. Kansainyhteisössä (+ Irlannissa tai Zimbabwessa). Monet ovat kritisoineet palkinnon "avaamista" maailmanlaajuiseksi, koska pelätään, että amerikkalaiskirjailijoiden osuus kasvaa suhteettoman suureksi pienempiin kirjamaihin verrattuna. Itsekin olen vähän skeptinen, mutta saa nähdä... Ei kai hyvää kirjallisuutta pitäisi arvottaa kirjailijan kotimaan perusteella. :)

TheManBookerPrize: The Luminaries
Granta: The Luminaries

Kommentit

  1. Luin aiemmin syksyllä Cattonin Harjoitukset ja pidin siitä kovasti. Tämä uusin kiinnosti siis sen myötä jo ennen kuin Bookerista kuulin. Mutta jo Harjoitukset oli niin hyvä, että uskon palkinnon menneen oikeaan osoitteeseen! :) Odottelen Siltalan suomennettua julkaisua. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tiedon jakamisesta:) En seuraa aktiivisesti ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, mutta niistä on kyllä hyvä tietää, jos tieto sattuu tulemaan vastaan. Olen vuosi sitten koonnut blogiini erilaisia listoja palkituista kirjoista, mm. Booker-palkinnon 2000-luvulla saaneet muodostavat oman listansa ja olisi kiva joskus alkaa lukemaan listalta kirjoja ihan tietoisesti.

    VastaaPoista
  3. Seuraan muutamia kirjallisuuspalkintoja ja pyrin lukemaan ainakin voittajateokset alkuperäiskielellä (mikäli se on englanti tai ruotsi). Luminaries on hurja järkäle, joten tämän kohdalla taidan odottaa suomennosta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude