Siirry pääsisältöön

Myöhäiset lokakuun luetut (ja erilaiset kirjamessut)


Nyt on iskenyt pahimmanlaatuinen bloggausjumi päälle: ei muka ehdi, ja silloin kun ehtisi, ei jaksa tai viitsi. Mikä lie pimeän marraskuun synkistelyvaihe meneillään... :)

Helsingin kirjamessuihin on pakko palata vielä sen verran, että messusuunnitelmat menivät minulta täysin uusiksi, kun perheen pienimmäinen aiheutti ylimääräistä huolta. Matkustimme Helsinkiin perjantaiaamuna; tarkoituksena oli päästä jo samana päivänä messutunnelmiin, mutta Messukeskuksen sijaan päädyimmekin Jorvin sairaalaan lapsen pahan hengenahdistuskohtauksen takia. Hotelliyö vaihtui sairaalayöksi, ja messukirjojen selailu lasten infektio-osaston kirjahyllyjen valikoiman pläräilyyn. Onneksi tilanne parani nopeasti niin, että pääsimme lauantaina pois ja ehdimme pyöriä messuilla sunnuntaina. PIJ/bloggaajatapaamisen tietenkin missasin, mikä harmitti aika paljon... No, tällaista sattuu ja onneksi ei sen vakavampaa. :)

Vielä perinteinen lista, eli:
lokakuun luetut:
Jennifer Egan: The Keep
Wladimir Kaminer: Kolmas krokotiili

Erityisesti Tammimaan fantasiakirjasta minulla on painava mielipide - varsinkin, kun ehdin jopa kuulla kirjailijan haastattelun kirjamessuilla, mutta siitä lisää myöhemmin... 

Nyt lähden kaivelemaan kirkasvalolampun esiin varastosta ja jatkan sen valossa Antti Heikkisen Pihkatapin lukemista. Jospa tuo yhdistelmä piristäisi ja toisi vähän lisää energiaa. :)

Kommentit

  1. No voihan :( Onneksi sentään nyt kaikki hyvin?

    Pihkatappi on mainio!

    VastaaPoista
  2. Voi pientä! Selvisikö hengenahdistuksen syy? Toivottavasti jäi kertaluontoiseksi kokemukseksi kaikille.

    Harmi, että messuilu jäi vajaaksi, mutta eipä tuossa tilanteessa kävisi mielessäkään lähteä lapsen läheltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavia kohtauksia on ollut aiemminkin (infektioastmaa epäillään) ja lääkityskin on olemassa, mutta se ei tuossa tilanteessa ollut tarpeeksi tehokasta.
      Kieltämättä messut tuntuivat aika kaukaisilta hetken aikaa, mutta onneksi tilanne meni ohi suht nopeasti. :)

      Poista
  3. Olipa kurjaa, pienelle ja isoille! Parempi Helsingin-reissu ensi kerralla. Nauti Pihkatapista, se on niin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivottavasti ensi kerralla matkassa on vähemmän dramatiikkaa!
      Pihkatappi on kohta luettu ja tunnen oloni tavallista savolaisemmaksi sen ansiosta. ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. On jo ihan oma, riehuvainen itsensä. :) Tietenkin tuollaiset kohtaukset säikäyttävät (varsinkin matkalla!), mutta onneksi ne ovat menneet aina ohi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s