Siirry pääsisältöön

Myöhäiset lokakuun luetut (ja erilaiset kirjamessut)


Nyt on iskenyt pahimmanlaatuinen bloggausjumi päälle: ei muka ehdi, ja silloin kun ehtisi, ei jaksa tai viitsi. Mikä lie pimeän marraskuun synkistelyvaihe meneillään... :)

Helsingin kirjamessuihin on pakko palata vielä sen verran, että messusuunnitelmat menivät minulta täysin uusiksi, kun perheen pienimmäinen aiheutti ylimääräistä huolta. Matkustimme Helsinkiin perjantaiaamuna; tarkoituksena oli päästä jo samana päivänä messutunnelmiin, mutta Messukeskuksen sijaan päädyimmekin Jorvin sairaalaan lapsen pahan hengenahdistuskohtauksen takia. Hotelliyö vaihtui sairaalayöksi, ja messukirjojen selailu lasten infektio-osaston kirjahyllyjen valikoiman pläräilyyn. Onneksi tilanne parani nopeasti niin, että pääsimme lauantaina pois ja ehdimme pyöriä messuilla sunnuntaina. PIJ/bloggaajatapaamisen tietenkin missasin, mikä harmitti aika paljon... No, tällaista sattuu ja onneksi ei sen vakavampaa. :)

Vielä perinteinen lista, eli:
lokakuun luetut:
Jennifer Egan: The Keep
Wladimir Kaminer: Kolmas krokotiili

Erityisesti Tammimaan fantasiakirjasta minulla on painava mielipide - varsinkin, kun ehdin jopa kuulla kirjailijan haastattelun kirjamessuilla, mutta siitä lisää myöhemmin... 

Nyt lähden kaivelemaan kirkasvalolampun esiin varastosta ja jatkan sen valossa Antti Heikkisen Pihkatapin lukemista. Jospa tuo yhdistelmä piristäisi ja toisi vähän lisää energiaa. :)

Kommentit

  1. No voihan :( Onneksi sentään nyt kaikki hyvin?

    Pihkatappi on mainio!

    VastaaPoista
  2. Voi pientä! Selvisikö hengenahdistuksen syy? Toivottavasti jäi kertaluontoiseksi kokemukseksi kaikille.

    Harmi, että messuilu jäi vajaaksi, mutta eipä tuossa tilanteessa kävisi mielessäkään lähteä lapsen läheltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavia kohtauksia on ollut aiemminkin (infektioastmaa epäillään) ja lääkityskin on olemassa, mutta se ei tuossa tilanteessa ollut tarpeeksi tehokasta.
      Kieltämättä messut tuntuivat aika kaukaisilta hetken aikaa, mutta onneksi tilanne meni ohi suht nopeasti. :)

      Poista
  3. Olipa kurjaa, pienelle ja isoille! Parempi Helsingin-reissu ensi kerralla. Nauti Pihkatapista, se on niin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivottavasti ensi kerralla matkassa on vähemmän dramatiikkaa!
      Pihkatappi on kohta luettu ja tunnen oloni tavallista savolaisemmaksi sen ansiosta. ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. On jo ihan oma, riehuvainen itsensä. :) Tietenkin tuollaiset kohtaukset säikäyttävät (varsinkin matkalla!), mutta onneksi ne ovat menneet aina ohi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude