Siirry pääsisältöön

Helmikuun luetut


Helmikuu hujahti ohi hetkessä ja sain tammikuun tavoin luettua vain kolme kirjaa. Bloggaaminenkin on jäänyt työkiireinen myötä taas vaihteeksi vähemmälle, kun kahdeksan tunnin tietokoneen ruudun tuijottamisen jälkeen ei aina jaksaisi tuijottaa samaa ruutua vapaa-ajallakin...

Helmikuun luetut:
Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Eimear McBride: A Girl is a Half-formed Thing

Helmikuun kirjoista Goethen romaanin luin klassikkohaastetta varten. Ei nyt mikään maailmoja mullistava ja sydämiä murskaava teos, mutta paikkasin ainakin yhden klassikon kokoisen aukon sivistyksessäni. :) Sain myös hyvän syyn kaupitella puolisolleni Mary Shelleyn Frankensteinia - päätimme nimittäin suositella toisillemme "kirjaa, joka pitäisi ehdottomasti lukea". Minä sain Goethen, hän Shelleyn.

Krienin romaani on roikkunut lukulistallani melkein vuoden, siis ilmestymisestään asti. Se olikin lopulta erittäin nopealukuinen.

Eimear McBriden teoksesta saan myös syyttää puolisoani. Hän ei yleensä uskalla ostaa minulle kirjoja, koska ei kuulemma tiedä, mistä pidän tai minkä olen jo lukenut (vääryyttä! minulle saa aina ostaa kirjoja!). McBriden romaanin hän toi sitten yllättäen Helsingin tuliaisina, koska kirja vaikutti kuulemma niin oudolle, että sitä täytyisi kokeilla. Aluksi olin skeptinen. Kun romaani alkaa näin: For you. You'll soon. You'll give her name. In the stitches of her skin she'll wear your say. Mammy me? Yes you. Bounce the bed, I'd say. - ja sama tyyli jatkuu yli 200 sivua, niin liikutaan todellakin oudon ja kokeellisen äärellä. Alun ihmetyksen jälkeen olin aivan myyty. Välillä en ymmärtänyt mitään; välillä koin yllättäen oppineeni aivan uuden kielen. Mutta ei siitä nyt sen enempää - haluan ehdottomasti kirjoittaa tästä kirjasta pidemmän arvion myöhemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...