Siirry pääsisältöön

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat

Yksi parin viikon takaisten kirjamessujen kohokohdista perheemme 3-vuotiaan mielestä oli Elsa-kirjasarjan uuden kuvakirjan lukuhetki Tarinalaaksossa. Elsa ja Lauri matkustavat on sarjan kolmas kirja: viime vuonna ilmestyivät Elsa luistelemassa ja Elsa uimahallissa. Uudessa kirjassa 5-vuotiaan Elsan pikkuveli Lauri on päässyt näkyvämpään rooliin.

Aiemmatkin Elsa-kirjat ovat olleet perheessämme todella suosittuja ja ne on luettu moneen kertaan läpi. Luistelun oppiminen on vielä lapsella edessä, mutta uimahallissa tulee käytyä harva se viikko, joten uimahallikirjassa on paljon omasta arjesta tuttua - ja sehän on lastenkirjoissa parasta. Myös Elsa ja Lauri matkustavat osui aika sopivaan elämäntilanteeseen, kun lapsella on yksi ulkomaanmatka tuoreessa muistissa ja toinen edessä keväällä.


Kirjassa Elsa ja Lauri ovat lähdössä lomamatkalle Anna-tädin luo Espanjan Málagaan. Molempia jännittää, koska he eivät ole aiemmin matkustaneet lentokoneella. Yhdessä mietitään, mitä matkalle pakataan mukaan ja mitkä lelut mahtuvat reppuun.


Lentokentällä matkatavarat viedään tiskille, josta ne menevät ruumaan. Sitten mennään turvatarkastuksen läpi, mikä pelottaa Elsaa (ja taitaa pelottaa vähän 3-vuotiasta lukijaakin). Onneksi kone ei piippaa.


Lentokoneessa ihmetellään pieniä ikkunoita, koneen vauhtia ja laskutelineen kolinaa. Matkalla on aikaa syödä pientä purtavaa, lukea kirjaa ja pelata tabletilla. Myös lentokoneen katossa olevien nappuloiden merkitys pitää selvittää perin pohjin. Niin tuttua. :)

Kirjan lopussa on edellisten Elsa-kirjojen tapaan opettavaisempi tieto-osio. Viiteen aukeamaan mahtuu mm. pakkaajan muistilista, mitä saa ja ei saa tehdä kulkuvälineissä, mitä matkustusvälineitä on olemassa ja millaisia pelejä ja leikkejä matkan aikana voi pelata. 3-vuotiaan ehdoton suosikkiaukeama on kuitenkin komea maailmankartta. Käsitys etäisyyksistä ja maapallon koosta vain on vielä niin viattoman rajallinen, että kartan idea taitaa jäädä aika hämäräksi. Silti siitä riittää kysyttävää. (Äiti, missä mummo ja ukki asuu? Missä se-ja-se-päiväkodin-kaveri asuu? Mikä paikka tuo on? Missä sinä oot käyny? Pääseekö joulupukki tuon pandan luo? Voidaanko matkustaa joskus tuon mustekalan luo?) Plussaa on vielä kaiken lisäksi se, että kartasta erottuu myös pikkuruinen Sri Lankan saari Intian kupeessa (kevään matkakohteemme). :)


Elsa-kirjojen ikäsuositus on 3 - 8 vuotta, ja 3-vuotiaskin saa tosiaan näistä paljon irti. Nadja Sarellin kuvitus on selkeää ja värikästä, kirjan hahmot ovat hymyileviä ja ilmeikkäitä ja kuvissa riittää tutkittavaa. Tekstiä Kerttu Ruuskan kirjoittamassa tarinassa on juuri sopivasti, asiat selitetään selvästi ja lapsen tasoisesti - lukiessa mietin monesti, että juuri samoin sanoin voisin itsekin vastata oman lapsen kysymykseen tai ihmettelyyn!

Hienoa kirjassa on myös se, että siinä esiintyy paljon erinäköisiä ja eri-ikäisiä henkilöitä monikulttuurisuutta unohtamatta. Sukupuolistereotypioiden rikkomisesta annan myös isot pisteet: kirjan kulkuvälineitä esittelevällä aukeamalla vain kaksi viidestä ajoneuvon kuljettajasta on miehiä; autoa, linja-autoa ja lentokonettakin ohjaa tässä kirjassa nainen!


Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat. Sanoma Pro. Oppi&ilo. 2015. 32 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Oppi&ilo: Elsa ja Lauri matkustavat
Oppi&ilo: Kerttu Ruuska 
Oppi&ilo: Nadja Sarell
Nadja Sarellin blogi

Kommentit

  1. Tämäpä vaikuttaa kivalta! Kirja olisi meillekin melko ajankohtainen, sillä keväällä meilläkin on tiedossa ulkomaanmatka, joka on ensimmäinen, josta silloin piirun vaille nelivuotias esikoisemme tulee muistamaan mitään. Kartat kuvakirjoissa ovat kyllä plussaa, niitä meilläkin jaksetaan tutkia vaikka kuinka kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii varmasti hyvin nimenomaan matkaan valmistautumiseen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi