Kirjanurkkaus

Muut lapset leikkivät pihalla pareittain tai isoissa porukoissa, mutta hän keinuu yksin korkealle ja ajattelee pilviä ja lentämistä, millaista olisi olla lintu ja lentää kattojen yli. Mitä linnut tekevät, kun niillä on paha mieli? Elina Hirvosen kirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama Näkymätön kertoo kiusaamisesta ja ulkopuolisuudesta Kukka-nimisen avaruustytön kautta. Kukka ei haluaisi olla Kukka vaan Kapteeni, astronautti ja Avaruustyyppien johtaja. Muutenkin hän toivoo, että kaikki muuttuisi toisenlaiseksi: jos hän vain hymyilisi tarpeeksi ja olisi reipas, ehkä muut päiväkotilapset ottaisivat hänet mukaan leikkiinsä. Niin ei kuitenkaan käy: Et saa tulla , kuiskaa taas yksi, ja Me ei leikitä tyttöjen kanssa , sanovat pojat. Kapteeni keinuu yksin pilviin asti ja pidättelee kyyneleitä. Vanhemmille ei voi kertoa, miksi vatsaan koskee ja öisin itkettää, koska heillekin voisi tulla paha mieli. Näkymätön on viiltävän rehellinen, koskettava ja järkyttäväkin tarina siitä, mi...

Tarvittaessa hän oli vain varjo taustalla, mutta samanaikaisesti kaiken tarkasti huomioiva, oikealla hetkellä paikalle kiiruhtava, valppauden ruumiillistuma, jolla oli terävä tilannetaju ja joka puhui enemmän kuin auttavasti saksaa, italiaa, englantia ja tietysti ranskaa, sillä hän oli ranskalainen, hän oli mies, joka näki kaiken, oli huomaamaton, vaikka oli aina paikalla, mies, josta ei tiedetty juuri mitään. Kuvitelkaa Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa : ikääntyvä kirjailija Gustav (joka ehkä perustuu jossain määrin Manniin itseensä) näkee venetsialaisessa hotellissa kauniin, nuoren pojan, josta tulee hänelle pakkomielle. Kuvitelkaa, miltä asetelma näyttää samaisen hotellin tarkkasilmäisen tarjoilijan näkökulmasta. Tarjoilijan, joka on yhtä tunnollinen omassa työssään kuin Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illan hovimestari Stevens, mutta jolla on myös tunteita tuota nuorta poikaa kohtaan. Alain Claude Sulzer lainaa perusasetelman Mannilta, mutta oikeastaan kaikki muu tässä romaan...

Kun kirjoittaa todellisista henkilöistä, kuten vanhemmista, lapsista, rakastetuista, ystävistä, vihamiehistä, sedistä, veljistä tai satunnaisista ohikulkijoista, heistä on pakko tehdä fiktiivisiä. Luulen että se on ainoa keino puhaltaa heihin eloa. Muistaminen on sitä että katselee ympärilleen, yhä uudestaan ja uudestaan, joka kerta yhtä hämmästyneenä. Linn Ullmannin romaani rakentuu muistoista. Se on vahvasti omaelämäkerrallinen, mutta luokitellaan silti fiktioksi. Siinä ei ole mitään, mikä ei voisi olla totta. Mutta muistot ovat epäluotettavia, vääristyneitä kummajaisia. Ullmann muistaa, mitä tapahtui, tai luulee muistavansa, mutta jotakin olen varmasti keksinyt , hän toteaa, ja osa on muiden kertomia tarinoita, muistoja muistoista. Aina kun Linn Ullmannista puhutaan, tämän vanhemmat tulevat väistämättä jossain vaiheessa puheeksi. Näyttelijä Liv Ullmannin ja ohjaaja Ingmar Bergmanin tytär saa pakostakin vastailla kysymyksiin kuuluisasta äidistään ja ennen kaikkea isästään. H...

...samana iltana hän toi meille puhtaita lakanoita, jotka piti viikata. Se oli toinen suomalainen sisäurheilulaji, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Ajan mittaan opin suorittamaan vaiheikkaan viikkausnäytöksen vaikka silmät kiinni. Tosin en vieläkään ole varma, pitäisikö tästä olla ylpeä. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että lakananveto ja viikkaaminen on jokin suomalainen (tai pohjoiseurooppalainen) erikoisuus. Kuukausiliite teki keväällä aiheesta jutun , joka herätti keskustelua myös omassa perheessäni ja lähipiirissäni. Vaikutti siltä, että suomalaisille lakananveto on itsestäänselvyys, johon liittyy vahvoja mielipiteitä. Lakanoiden oikeaoppinen vetäminen ja viikkaaminen on kulttuurinen outous, joka herättää hämmentävän paljon tunteita. Tällaisista kulttuurisista outouksista kertoo amerikkalaisen opettajan, bloggaajan, perheenisän ja esikoiskirjailijan Tim Walkerin teos Lost in Suomi , joka ilmestyi samaan aikaan myös englanniksi nimellä Lost in Finland . Helsingin ...

Helsingin kirjamessut alkavat jo ylihuomenna, ja Kirjanurkkaus on paikalla seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Nelivuotias tyttäreni taas pääsee jo viidensille kirjamessuilleen; hän kun aloitti vuosittaisen messuperinteen jo muutaman kuukauden ikäisenä. :) Messulehdestä on siis merkattu itseäni ja puolisoa kiinnostavien kirjailijoiden ja esiintyjien lisäksi myös runsaasti alle kouluikäisille suunnatun Tarina-lavan ohjelmaa. Uudistuneella lastenalueella on myös kouluikäisille, jo lukemaan oppineille lapsille suunnattu Magia-lava, jonka ohjelmasta löytyy varmasti myös nuorempia lapsia kiinnostavia juttuja. Ehdin messuille vasta perjantaina puoliltapäivin, ja torstain ohjelman meneminen sivu suun harmittaa vähän, mutta onneksi voin aina lohduttautua lukemalla muiden kirjabloggaajien messupostauksia ja koonteja päivästä. ;) Kirjamessujen aukioloaikaa on pidennetty: messuille pääsee nyt sekä torstaina että perjantaina klo 10 - 20 ja lauantaina ja sunnuntaina entiseen tapaan klo 10 - 18. ...

Syksy on jo pitkällä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi syksyn kiinnostavimpia uutuuskirjoja esittelevää koontia. Kirjasyksy on ennätyksellisen runsas, ja hyviä kirjoja ilmestyy tietenkin taas enemmän kuin ehtii lukea. Positiivinen ongelma. :) Tässä muutamia lupaavia uutuuksia, joista valtaosa on jo ilmestynyt ja osan olen ehtinyt jo lukeakin. ***** Bazar Steven Rowley : Lily ja mustekala . Piin elämään verrattu hauska ja hellyttävä kirja miehestä, koirasta ja luopumisen tuskasta odottaa jo lukupinossa vuoroaan. Ilm. 10/2016. Fabriikki Kustannus Elizabeth Harrower : Tietyissä piireissä . Psykologinen draama kahdesta perheestä Australiassa 1940 - 1960-luvuilla. Gummerus Minna Rytisalo : Lempi. Ahmaisin jo tämän esikoisromaanin ja uskallan jo nyt nostaa sen yhdeksi vuoden parhaimmista kirjoista. Ilm. 8/2016. Arvio täällä . Inkeri Markkula : Kaksi ihmistä minuutissa . Suomeen ja Thaimaahan sijoittuva esikoisromaani kertoo malariatutkijasta. Luin tämän juuri pari päiv...

Ulkoasu: Jussi Karjalainen Niin kauan kuin ihminen ei ole jumala ei auta kuin heittäytyä luonnon varaan. Vapain on se, joka tekee vain välttämättömän. Se, jolle ei kerry ylijäämää, sillä ylijäämän sijoittaminen vaatii kauppakumppanuutta, ja kauppakumppanuus sitoo. Vapain kaikista on metsästäjä-keräilijä. Näin uskoo Ahma, Laura Gustafssonin Korpisoturin päähenkilö, joka myös soveltaa uskomustaan käytännössä eristäytymällä muusta maailmasta syrjäiseen erämökkiin tavoitteenaan elää siellä yksin ja mahdollisimman omavaraisesti. Sähköä ei ole, vesi on haettava kaivosta, lämmitys hoituu puilla ja ruoka on viljeltävä, kerättävä tai metsästettävä itse. Ahmasta tulee moderni metsästäjä-keräilijä, maailmanloppuun varautuva survivalisti. Ahma uskoo kivenkovaan siihen, että omavaraisuus on olosuhteiden sanelema pakko, koska pian SHTF ( shit hits the fan ), jolloin koittaa TEOTWAWKI ( the end of the world as we know it ). Kyllä, nämä ovat survivalistien oikeastikin käyttämiä kirjainrimpsuj...

"En minä välitä siitä oletko tyttönalle vai poikanalle! Tärkeintä on, että olet minun ystäväni." "Olet paras ystävä, joka nallella voi olla", sanoi Elli. Tähän syksyn lastenkirjauutuuteen oli pakko tutustua heti, kun se ilmestyi. Olen ystäväsi aina on kuvakirja, joka kertoo poikanallesta, joka on aina halunnut olla tyttönalle. Kirjan kuluessa Erkistä tuleekin Elli, alkuperäisessä tekstissä Thomas-nallesta tulee Tilly. Sateenkaariperheen äitinä ja ahtaita sukupuolirooleja vieroksuvana yritän iskostaa lapseeni jo pienestä pitäen käsityksen sukupuolien moninaisuudesta. Jo leikki-ikäinen on hätkähdyttävän hyvin perillä siitä, mikä on "tyttömäistä" ja "poikamaista", mitkä ovat "tyttöjen" värejä ja mitkä vaikkapa "poikien" leluja. Yritän epätoivoisesti välillä vastustaa näitä stereotypioita - vaikka tällaisten lastenkirjojen avulla - ja ihastella tasapuolisesti sekä tyttären Frozen-tanssia että Darth Vader -marssia. ;) Alo...

Turun kirjamessut ovat taas onnellisesti ohi. Tänä vuonna tungos oli varsinkin lauantaina uskomaton ja tunnelma oli melko... tiivis. Pääsin kuulemaan mielenkiintoisia kirjailijoita ja muita esiintyjiä, ostamaan kirjoja ja kärkkymään signeerauksia sekä tapaamaan muita kirjabloggaajia - osaa pikaisemmin, osan kanssa ehdin jutella pitempään. :) Tässä muutamia kuvia ja tunnelmia messuilta. Lauantai pyörähti käyntiin toimittaja ja siirtolaisasiantuntija Mark Terkessidisin puheella aiheesta Is migration causing a crisis in Europe? Uskomattoman inspiroiva puhuja, jolla oli todella mielenkiintoista sanottavaa aiheesta! Tuli tunne, että Suomessa eletään melkoisessa kuplassa, kun täällä vielä kuvitellaan, että maahanmuutto ja siirtolaisuus on jokin uusi ilmiö, jota voisi jotenkin vastustaa tai toivoa sen menevän hiljalleen ohi. Terkessidisin mukaansa elämme oikeastaan jo post-migration -aikaa, eli aikaa siirtolaisuusaaltojen jälkeen, ja Eurooppa on kaikkea muuta kuin homogeeninen. P...