Olin jo useamman kerran yrittänyt vihjata hienovaraisesti, miten ihanaa minusta oli olla hänen luonaan rauhallisessa flyygelihuoneessa, mutta se ei vain onnistunut. Annoin lopulta periksi; ehkä hän ei edes halunnut ymmärtää, eikä mikään olisi pahempaa kuin se että hän kyllästyisi minuun. Mitä jos hän yhtäkkiä sanoisikin: älä tule enää takaisin, tai: eräs toinen lapsi tulee nyt soittamaan pianoa, tai: minulla ei ole enää aikaa sinulle.
Ida Simonsin Tyhmä neitsyt on "unohdettu" hollantilainen mestariteos, joka julkaistiin jo vuonna 1959. Eräs kustantaja löysi teoksen äitinsä kirjahyllystä pölyttymästä ja päätti julkaista siitä uuden painoksen. Tämän "löytötarinan" levittämisen lisäksi markkinointikoneisto on muutenkin käynyt ylikierroksilla tämän kirjan suhteen ja onnistunut saamaan sille lukuisia käännössopimuksia ja lukijoita. Teoksen alussa on kirjallisuustutkijan kirjoittama, ylisanoja vilisevä esipuhe, joka viimeistään vakuuttelee lukijalle, että tämä pitelee käsissään "lähes täydellistä" kirjaa.
Tyhmä neitsyt sijoittuu Alankomaiden juutalaisyhteisöön maailmansotien väliseen aikaan. Minäkertoja on 12-vuotias Gittel, pikkuvanha tyttö, joka kuvailee tarkkanäköisesti ja lapsekkaan naiivisti ympärillään olevia ihmisiä. Gittel unelmoi konserttipianistin urasta, ja hänen onnekseen varakkaan Mardellin perheen tytär Lucie kutsuu hänet kotiinsa soittamaan Steinwayn flyygeliä.
On hirmuisen virkistävää lukea 1900-luvulla kirjoitettua, juutalaisista kertovaa romaania, joka ei millään tavalla liity sortoon tai keskitysleireihin. Gittel kuvailee värikästä perhettään ja sukuaan, sukukokousten huvittavaa pönötystä ja kyräilyä sekä päivällispöytään istuvien kulkureiden tarinoita. Gittelin vanhempien avioliitto on myrskyisä, ja äiti pakkaa säännöllisin väliajoin kassinsa ja matkustaa tyttärensä kanssa sukulaisten hoiviin Belgian Antwerpeniin.
Yksi Gittelin elämän suurimmista tragedioista on se, että hänen serkkunsa ja paras ystävänsä Aron on kuollut sairauteen, mutta äiti ei henno kertoa sitä Gittelille vaan valehtelee pojan olleen niin tuhma, että tämä piti lähettää sisäoppilaitokseen Englantiin ja myöhemmin laivalla Amerikkaan. Äidin valheen paljastuminen on Gittelin ensimmäinen oppitunti aikuisten epätäydellisyydestä ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta.
Aikuisten juorut, kaksimieliset kommentit ja vitsit muiden sukulaisten kustannuksella menevät välillä Gitteliltä (ja lukijaltakin) yli ymmärryksen. Silti sukulaisten hyväntahtoinen keskinäinen naljailu viihdyttää.
Tyhmä neitsyt hurmasi minut ensisijaisesti sen persoonallisen kielen ja tyylin ansiosta. Suomentaja Sanna van Leeuwen on hienosti onnistunut säilyttämään tekstissä sen lapsellisen leikkisän, mutta samalla hätkähdyttävän ironisen ja purevan tyylin. Aikuisten maailma on outo ja kiehtova lapsen silmin nähtynä, ja Gittelin terävät huomiot ja pohdinnat riemastuttavat ja hykerryttävät. "Lähes täydellisestä" en tiedä, mutta hassulla tavalla kummallinen kirja tämä kyllä on.
Moni bloggaaja on lukenut Tyhmän neitsyeen. Kannattaa lukea esim. Saran, Mari A:n ja Tuijatan ihastuneet arviot.
Ida Simon: Tyhmä neitsyt. Gummerus. 2016. 190 sivua.
Hollanninkielinen alkuteos: Een dwaze maagd
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Gummerus: Tyhmä neitsyt
Kirjavinkit: Tyhmä neitsyt
Ida Simonsin Tyhmä neitsyt on "unohdettu" hollantilainen mestariteos, joka julkaistiin jo vuonna 1959. Eräs kustantaja löysi teoksen äitinsä kirjahyllystä pölyttymästä ja päätti julkaista siitä uuden painoksen. Tämän "löytötarinan" levittämisen lisäksi markkinointikoneisto on muutenkin käynyt ylikierroksilla tämän kirjan suhteen ja onnistunut saamaan sille lukuisia käännössopimuksia ja lukijoita. Teoksen alussa on kirjallisuustutkijan kirjoittama, ylisanoja vilisevä esipuhe, joka viimeistään vakuuttelee lukijalle, että tämä pitelee käsissään "lähes täydellistä" kirjaa.
Tyhmä neitsyt sijoittuu Alankomaiden juutalaisyhteisöön maailmansotien väliseen aikaan. Minäkertoja on 12-vuotias Gittel, pikkuvanha tyttö, joka kuvailee tarkkanäköisesti ja lapsekkaan naiivisti ympärillään olevia ihmisiä. Gittel unelmoi konserttipianistin urasta, ja hänen onnekseen varakkaan Mardellin perheen tytär Lucie kutsuu hänet kotiinsa soittamaan Steinwayn flyygeliä.
On hirmuisen virkistävää lukea 1900-luvulla kirjoitettua, juutalaisista kertovaa romaania, joka ei millään tavalla liity sortoon tai keskitysleireihin. Gittel kuvailee värikästä perhettään ja sukuaan, sukukokousten huvittavaa pönötystä ja kyräilyä sekä päivällispöytään istuvien kulkureiden tarinoita. Gittelin vanhempien avioliitto on myrskyisä, ja äiti pakkaa säännöllisin väliajoin kassinsa ja matkustaa tyttärensä kanssa sukulaisten hoiviin Belgian Antwerpeniin.
Yksi Gittelin elämän suurimmista tragedioista on se, että hänen serkkunsa ja paras ystävänsä Aron on kuollut sairauteen, mutta äiti ei henno kertoa sitä Gittelille vaan valehtelee pojan olleen niin tuhma, että tämä piti lähettää sisäoppilaitokseen Englantiin ja myöhemmin laivalla Amerikkaan. Äidin valheen paljastuminen on Gittelin ensimmäinen oppitunti aikuisten epätäydellisyydestä ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta.
Aikuisten juorut, kaksimieliset kommentit ja vitsit muiden sukulaisten kustannuksella menevät välillä Gitteliltä (ja lukijaltakin) yli ymmärryksen. Silti sukulaisten hyväntahtoinen keskinäinen naljailu viihdyttää.
Tyhmä neitsyt hurmasi minut ensisijaisesti sen persoonallisen kielen ja tyylin ansiosta. Suomentaja Sanna van Leeuwen on hienosti onnistunut säilyttämään tekstissä sen lapsellisen leikkisän, mutta samalla hätkähdyttävän ironisen ja purevan tyylin. Aikuisten maailma on outo ja kiehtova lapsen silmin nähtynä, ja Gittelin terävät huomiot ja pohdinnat riemastuttavat ja hykerryttävät. "Lähes täydellisestä" en tiedä, mutta hassulla tavalla kummallinen kirja tämä kyllä on.
Moni bloggaaja on lukenut Tyhmän neitsyeen. Kannattaa lukea esim. Saran, Mari A:n ja Tuijatan ihastuneet arviot.
Ida Simon: Tyhmä neitsyt. Gummerus. 2016. 190 sivua.
Hollanninkielinen alkuteos: Een dwaze maagd
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Gummerus: Tyhmä neitsyt
Kirjavinkit: Tyhmä neitsyt
Minusta tämä oli aivan mainio kirja - ainoastaan lopusta en pitänyt. Tai sanotaanko niin, että se tuntui vääränlaiselta, jotenkin väärällä tavalla odottamattomalta. Mutta kokonaisuutena kuitenkin varsin ihastuttava, ja kuten sanot, kummallinen kirja. :)
VastaaPoistaMinullekin jäi lopusta hieman ristiriitaiset tunnelmat, mutta kokonaisuus oli niin hieno, että loppu ei sitä pilannut. :)
Poista